maanantai 15. tammikuuta 2018

Hupsistakeikkaa

Hei taas, edelleen hengissä! Viime viikon Elämänlankaa unohtui, kun ilmeisesti olin niin hämmennyksissäni siitä, että piti aloittaa työt loman jäljiltä. Nyt elämä alkaa vähitellen taas asettua uomiinsa, joskin mielestäni on epäreilua että olen taas flunssassa, kun vasta marraskuun lopulla viimeksi podin.

Neuleet ovat edistyneet hitaanlaisesti. Paljon aikaa on kulunut esimerkiksi pintaneulemalleja Sukka-aapista varten neuloessa, mikä tietysti sitten hidastaa kaikkea muuta neuletyöskentelyä.

Kirjan deadline on tämän kuun lopussa, joten viikonloput on pyhitetty neulekuvaamiselle - paitsi viime viikonloppu, jonka vietin taas keinuen laineilla kansanmusiikin tahtiin Folklandialla. Instagramistani löytyy jokunen kuva ja videopätkä aihetunnisteella #folklandia.

Lisäksi Elämänlangalla on tehty larppivalmisteluja, kun olen huhtikuussa menossa pelaamaan post-apokalyptiikkaa ruotsiin Lotka-Volterra -nimiseen peliin. Tähän liittyen nostalgisoimme juuri isäni kanssa pari tuntia 80-lukulaisia koneneulelehtiä: ei sen vuoksi, että peliin kuuluisi puhvihihat ja kasaripermanentti, vaan siksi, että koneneulotun puseron raaskii paljon helpommin tuhota maailmanlopun jälkeisen näköiseksi kuin käsin neulotun, ja koneneulelehdistä löytyi osviittaa sille minkä paksuista lankaa ja kuinka paljon kannattaa tilata.

Näistä Passapin malleista voisi tietysti hakea inspiraatiota toiseen larppiin, johon olen menossa kesällä, ja joka sijoittuu 80-luvulle. Itse olen neulonut koneella viimeksi silloin 80-luvulla, jolloin alakouluikäisenä tein isän paksulankakoneella itselleni kananpojankeltaisen puseron. Ohutlankakoneeseen en saanut koskea, koska se oli liian hieno.

Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, ehdinkö viikonlopun neulekuvauksissa napata ensi viikoksi vähän tunnelmapaloja Sukka-aapisen edistymisestä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi neulevuosi!

Elämänglangalla on vietetty kohtuullisen aktiivista neulevuotta 2017. Uusi vuosi tuo tullessaan näillä näkymin ainakin uuden kirjan, kun Sukka-aapisen materiaalit pitää jättää kustantajalle tammikuun lopussa.

Vuosi on ollut Sukka-aapisen kirjoittamisen lisäksi ollut muutenkin hyvin sukkaisa, kun polvisukkia on jälleen ollut työn alla jatkuvasti. Tein myös kahdet ylipolvensukat, yhdet Nealle ja yhdet hänen kaverilleen. Tällä hetkellä kesken on sahraminkeltainen pari.

Koitin laskea neuletöitäni Ravelrystä, mutta olen ollut vähän laiska päivittäjä ja osa valmiista töistä on jäänyt uupumaan. Laakson lilja -pusero kuitenkin pääsi hyvin esiin, ja taitaa olla tämän vuoden suurin ja suuritöisin valmistunut neule.

Vaikka en alunperin ollut puseroon aivan täysin tyytyväinen, on oranssi valopilkku piristänyt kyllä tätä eteläisen Suomen hyvin synkänharmaata mustaa talvea. Paita on siis päässyt aktiiviseen käyttöön ja on ollut siinä mieluisa.

Alkaneelle neulevuodelle en ole miettinyt erityisemmin uudenvuodenlupauksia. Tavoitteenani voisi olla, että neulominen olisi kivaa. Ehkä siis aloitan enemmän neuleita enkä stressaa siitä että täytyy saada edelliset ensin valmiiksi? Saatan myös harkita ostavani jotain ihanaa lankaa, vaikka sille ei olisi ihan heti mielessä käyttötarkoitusta! Olen jokusen vuoden pitänyt vähän ryhtiliikettä neulomisen ja lankaostosten suhteen, mutta nyt voisi ehkä luvata vaihteeksi itselleen vähän rentoutta!

Hyvää uutta neulevuotta 2018 kaikille Elämänlangan lukijoille. Olkoon se pehmoinen ja lankaisa!

maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulurauhaa

Elämänlangalla on vietetty joulua rauhallisissa tunnelmissa kotona. Toivottelen myös kaikille lukijoille joulurauhaa:

Perheenjäsenten joulu ei ole aivan niin rauhallinen. En ole varma olenko minä ollut todella kiltti, vai ovatko kanssa-asujat olleet erityisen tuhmia. Oli miten oli, sain joululahjaksi ukulelen.

Seuraavaksi täytyy ehkä harkita uudelleen uhkaustani perustaa youtubekanava, jolla soitan ja laulan nuotin vierestä huonoa kolmen soinnun suomirokkia. Kannattaa varoa, mitä uhkailee - joulutontut näemmä saattavat kuunnella.

Ensi viikolla ollaankin sitten jo uudessa neulevuodessa!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joululahjoja

Elämänlangalla aletaan vähitellen valmistautua jouluun. Olen käynyt pariin otteeseen kaupoilla mutta tullut nopeasti pois. Voi olla, että ostan kaikille jonkun Toisenlaisen lahjan ja annan olla sillä. Ilmeisesti olen auttamattoman myöhässä, kun maanantaina ennen puoltapäivääkin on kaupoissa niin paljon väkeä ettei sekaan meinaa mahtua.

Erikoisliikkeissä on onneksi rauhallisempaa. Niinpä kävin tänään Neuletikissä lunastamassa töistä joululahjaksi saamani lahjakortin.

Purppuranvärisestä Galaxystä tulee Nealle jonkinlainen kaulahuivi. Tiilenpunainen merinovilla on itselleni, vaikka en kyllä vielä laisinkaan tiedä mitä siitä tulee. Katsotaan sitten!

Yhden kummilapsen vanhemmille lupasin jo viedä lapsen retkelle esimerkiksi Tekniikan museoon ja toinen kummilapsonen kuulemma tarvitsee pinkit villasukat. Tosin unohdin taas kysyä jalan koon, mutta niinpä myös unohdin mittailla kummilapsosen äitiä vaikka lanka hänen pyytämäänsä neuletakkiin on ollut jo useamman kuukauden tuossa lankalaatikossa. Eli kyllä, tutut voivat joskus tilata minulta neuleita - jos ei ole niin tarkkaa, minä vuonna työ valmistuu.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ohjelmassa on toivottavasti vain suklaata ja jouluaterian rääppeitä.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Mikä maa, mikä valuutta?

Elämänlangalla tosiaan podettiin vielä pitkälle viime viikkoon flunssaa, eli melko rauhallisesti on tullut otettua. Neulottu on hiljalleen, mutta mitään uutta valmista ei ole.

Koska itsenäisyyspäivänä oli vielä ihan selvästi flunssainen olo, niin jätin kaikki riennot väliin ja katsoin Linnan juhlia. Täytyi tosin tyytyä läppärin pieneen ruutuun, koska kun avasin television, se ilmoitti että meillä ei ole kanavia. En vielä ole selvittänyt mistä tämä johtuu, koska akuutti tarve katsoa televisiosta sieltä tulevaa lähetystä päättyi jo.

Juhlien katselussa toimi seurana säärystin, josta on kehkeytymässä oikein sievä. Olen toisaalta neulonut ja kiroillut ja miettinyt että miksi neulon baijerilaispalmikoita, ja toisaalta taas miettinyt että minullahan on tosiaan ison neulepuserollisen verran suklaanruskeaa sukkalanganpaksuista merinovillaa, josta voisi tulla pusero. Olin ajatellut tavallisia palmikoita, mutta edelleen: miksi neuloa jotain helppoa ja kivaa, jos voi neuloa baijerilaispalmikoita?

Kotona lepäily auttoi onneksi sen verran, että torstaina olinkin sitten tarpeeksi terve menemään hammaslääkäriin. Villasukka auttoi, vaikka lääkäri ei tarkistanutkaan onko siinä reikiä.

Minä sain pysyvän paikan hampaaseen, joka reilu kuukausi sitten todettiin haljenneeksi - ja noottia siitä, että voisi käydä hammaslääkärissä useammin. Sukka ei saanut toruja, vaan kiitoksia siitä, että onpa kaunis lanka.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Minulle väitettiin, että jouluaatto on jo ensi viikolla, mutta sitä en kyllä usko. Katsotaan, onko ensi maanantaina jo jouluisemmat tunnelmat!