maanantai 13. marraskuuta 2017

Optimistista neulontaa

Tänään Elämänlangalla mietitään taas kerran sellaista ihmeellistä ilmiötä kuin neulojan optimismi. Ne jotka tuntevat minut tietävät, että optimismi ei mitenkään ole määräävin ominaisuuteni, mutta joskus se päättää iskeä. Niin kuin esimerkiksi eilen illalla. Huomatkaa, että tämä ajatusketju alkoi varttia vaille 12 yöllä, eikä esimerkiksi iltayhdeksältä:

"Hei mulla puuttuu tästä uudesta myssystä vain ehkä sentti ja kavennukset. Mähän neulon tän nyt valmiiksi ja ehdin kastella ja laittaa kuivumaan ja saan huomenna päivänvalon aikaan kivoja blogikuvia."

Noin tuntia myöhemmin, siis kellon lähestyessä yhtä yöllä, oli päästy tähän:

"Tää neulominen olisi paljon nopeampaa, jos en unohtaisi kesken kerroksen että piti tehdä kavennuksia, ja joudun purkamaan monta kymmentä silmukkaa."

Että tonttumaisia terveisiä täältä Elämänlangalta. Onkos täällä kilttejä lapsia? Fiksuja neulojia nyt ei ainakaan. Mutta tänään saan ihan varmasti myssyn valmiiksi!

Loppukevennykseksi vielä kärjestä aloitettu villasukka. Tällaisia neuloessa tulee aina vastaan se työvaihe, jossa käy mielessä, että olikohan se nyt varmasti jalka eikä joku aivan muu ruumiinosa, johon tämä neule oli tarkoitettu.

Sukasta tuli minulle hippusen iso, joten jollekin miespuoliselle se oletettavasti joka tapauksessa lahjoitetaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Laakson lilja

Elämänlangalla on vihdoin ja viimein saatu aikaiseksi myös jotain valmista: kauan työn alla ollut Laakson lilja -pusero on päässyt puikoilta. Lämpötila tietysti nousi sopivasti heti muutaman asteen, mutta eiköhän villapaidalle syksyn ja talven edetessä löydy käyttöä.

Siitä tuli kyllä oikeasti aika kiva, ja väri piristää kummasti tähän aikaan vuodesta! Ihan sataprosenttisen tyytyväinen en ole; vartalo-osa voisi olla ihan himpun pidempi ja hihat pikkuisen lyhyemmät. En siis tiedä tuleeko tästä lopulta neuleohjetta vai ei, koska toisen mallikappaleen neulomiseen ei kyllä riitä aika ja jaksaminen.

Muuten aika yksinkertaisen puseron juju on hihoissa. Olen todella huono pitämään käsineitä, joten neuloin näihin hihoihin pitkät joustimet peukaloaukolla. Jos joustimet taittaa, hihat näyttävät ihan tavallisilta.

On kyllä aina todella piristävää saada suuri neuletyö valmiiksi! Nyt puikoilla on enimmäkseen pieniä neuleita, myssyjä ja sukkia. Katsotaan, mihin suurempaan sitten seuraavaksi tulee tartuttua, nyt ehkä kuitenkin viikko tai pari pienemmillä projekteilla välissä. Ehkä ensi viikon Elämänlangalla olisi jo jotain esiteltävää?

maanantai 30. lokakuuta 2017

Lomaterveisiä

Kuten toissaviikolla mainitsin, Elämänlankaa oli viime viikolla lomalla. Tällä kertaa harvinaisen konkreettisesti, sillä vaikka harvoin tulee matkustettua mihinkään Tukholmaa tai Tallinnaa kauemmas, niin nyt tempaisimme Teemun kanssa ja kävimme syyskuisen 15-vuotishääpäivän kunniaksi Barcelonassa.

Katalonian nimikkojuoma on cava, joten ennakkoa piti tietysti ottaa jo Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöä odotellessa. Mukana kuvassa myös matkaneule, joka tässä vaiheessa on vielä sievästi kerällä.

Barcelonassa paistoi aurinko ja lauantaina oli suomalaisittain lähes hellelukemat. Neule kävi ihastelemassa Välimerta, tosin turvallisesti rannalle johtavilta portailta käsin.

Koska emme olleet koskaan aiemmin käyneet Barcelonassa, vietimme aikaa lähinnä syöden hyvin ja katsellen nähtävyyksiä ulkoa päin. Totesimme, että viikonloppu ei ole niin pitkä, että siitä kannattaisi käyttää tuntikausia jonottamiseen. Neule tutustui siis monenlaisiin paikkoihin esimerkiksi puistonpenkeiltä käsin katsellen. Alla olevassa kuvassa näytillä Sagrada Familia, ihan tuolla jossain noiden puiden takana.

Koska joku kuitenkin kysyy, niin vakuutamme, että meillä ei ole mitään tekemistä Katalonian itsenäistymisen kanssa. Noudatimme ulkoministeriön matkailuohjeita ja vältimme väkijoukkoja emmekä osallistuneet mielenosoituksiin - joskin ehdotin, että Katalonian voisi kyllä vaikka liittää Suomeen, koska ainakin Barcelona vaikutti erinomaisen mukavalta kaupungilta.

Nyt Elämänlangalla on varovasti palailtu arkeen ja Suomen syksyiseen synkkyyteen. Katsotaan, olisiko ensi viikolla näyttää jotain vähän värikkäämpiä neuletöitä sen vastapainoksi!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kotitöitä

Elämänlangalla on viimeisen viikon aikana kyllä neulottu ahkerasti, mutta neulekuvia ei nyt tähän hätään ole; viimeisin polvisukka on kantapäätä ja jalkaterää vaille valmis, ja puserossa toisesta hihasta puuttuu enää joustin. Ei siis mitään erityisen kuvauksellista, vaikka asiat etenevät kyllä.

Jälkikasvu on puolestaan ollut toisella tavalla ahkeraa: meillä on jo hyvän aikaa sitten päästy tilanteeseen, jossa lapset pyynnöstä mm. kattavat ja raivaavat pöydän, tyhjentävät ja täyttävät tiskikoneen tai vievät roskat. Toiveissa on kuitenkin ollut, että jossain kohtaa kehittyisi myös kyky havaita oma-aloitteisesti, että jotain kotitöitä pitäisi tehdä.

Nyt meillä on testissä kotityölista. Jokaisella perheenjäsenellä on ruudukko johon saa kerätä rasteja esimerkiksi mainitusta tiskikoneen täyttämisestä tai tyhjentämisestä. Isommista hommista, kuten vaikka olohuoneen imurointi (joka ikävästi tavallisesti vaatii myös sen että joku jaksaa raivata kaikki ympäriinsä lojuvat tavarat että lattian oikeasti pystyy imuroimaan) saa rastin tuplana. Jos lapsi tekee jonkun homman vanhemman pyynnöstä, saa puolikkaan rastin, ja sovittiin että vanhempi saa puolikkaan rastin jos auttaa lasta. Vielä ei ole päätetty mitä vanhempi saa rasteista. Ajattelin ehdottaa, että kun on kerännyt viisi rastia saa ostaa lisää lankaa.

Kun rasteja on kertynyt viisi, saa lapsi lunastaa itselleen euron. Tämä ei ole millään muotoa niin suuri summa, että sitä voisi pitää kotitöistä maksamisena, mutta toimii pienenä lisäkannustimena ympäristön huomioimiseen. Katsotaan toimisiko se itsellenikin, koska siivoaminen ei varsinaisesti ole lempipuuhiani.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlankaa on ennalta suunnitellulla lomalla, joten seuraavan kerran palaan asiaan kahden viikon kuluttua. Silloin toivottavasti on jo jotain valmista näytettävääkin.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Syyshommia

Elämänlangalla on vietetty syksyinen perinneviikonloppu amerikkalaisen jalkapallon parissa. Tänä vuonna Suomi-Ruotsi -maaottelu oli Finnkampen, eli se pelattiin Tukholmassa, mikä merkitsi viikonlopun viettämistä laivalla. Kaukaa viisaasti panostin sen verran, että varasin A-hytin, joten hytistä näki myös ulos, mikä paransi viihtyvyyttä merkittävästi.


Neule matkusti tietenkin mukana. Pusero jäi kotiin, koska puolta hihaa vajaa valmis villapaita on turhan suuri kannettavaksi, ja matkassa kulki perinteinen polvisukka. Sukka oli mukana SAJLin kauden päätösjuhlallisuuksissa (kanssa-asuja Minttu on tänäkin vuonna naisten vaahteraliigan all stars -kokoonpanossa), katseli reippaasti sekä naisten että miesten maajoukkuepelit (molemmat joukkueet voittivat ottelunsa) ja kuunteli pelaajien laulua kotimatkalla laivan karaokessa.

Kotiinpaluun jälkeen oli aika lopulta evakuoida viimeisetkin kasvit parvekkeelta, koska lokakuun kelit alkoivat tuntua sen verran viileiltä. Nyt olohuoneessa on viidakko, ja muutamia kasveja on laitettu amppeleihin muihinkin huoneisiin. Pianon ja minun neuletarvike- ja neulekirjahyllyjeni päällä on niin paljon kasvoja kuin niille mahtuu ja eteisen lipastolla asuu tällä hetkellä kolme ruukkua. Keittiön työtasolla on yksi parvekelaatikko, kylppärissä kuivausrummun päällä toinen. Yllätyin siitä, että sain melkein kaikki viherkasvit pysymään hengissä koko kesän, ja nyt on sitten vuorossa yritys onnistua samassa talviaikaan.

Neulepuolella oranssi pusero jatkuu, joskin hitaasti. Kävin tänään hierojalla, jolla oli muutama valittu sana sanottavana niska-hartiaseutuni kunnosta, joten koitan olla käsittelemättä raskasta neuletta kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ainakin siihen asti, että hyvä neuleflow taas iskee.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, valmistuisiko tuo puolikas hiha ensi viikkoon mennessä!