maanantai 2. maaliskuuta 2009

Kops

Elämänlangalla on vietetty loppuviikko tuskaisissa tunnelmissa, kun intouduin ilmeisesti keskiviikon jumpassa huitomaan liikaa. Torstaina oli yläselässä pistävä kipu joka ei talttunut särkylääkkeillä, ja selkäkipuilu pisti tietysti jännittämään niskaa niin että sunnuntaihin mennessä olin sitä mieltä että pään voisi amputoida. Moukan tuurilla sain sentään varattua fysioterapia-ajan heti nyt maanantaiaamuksi, mistä toivottavasti on apua. Olenkin aina sanonut, että urheilu on vaarallista ja epäterveellistä, mutta harvemmin olen onnistunut liikkumaan itse niin reippaasti että siihen liittyvät krempat olisivat päässeet iskemään. Kerta se on ensimmäinenkin.



Onni onnettomuudessa oli, että olimme jo jokunen viikko takaperin sopineet, että jälkikasvu menee mummolaan viikonlopuksi, ja että me tulemme sitten sunnuntaina aamupäivästä lounaalle ja lorvimaan. Niinpä pahin särkypäivä kului mukavasti, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, testaten yhtä isän uusimmista hankinnoista, hierontatyynyä joka lisäksi vielä lämmittikin. Totesin heti että haluan myös moisen vehkeen, mutta kuulin sitten tämän nimenomaisen tyynymallin maksavan useamman satasen. Isä oli ilmeisesti taas käynyt joillakin messuilla säästämässä. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, sillä jokunen vuosi sitten kun äiti ja isä kävivät yhdessä kädentaitomessuilla koska paikallislehdessä oli ollut kaksi yhden hinnalla -tarjous (selvää säästöä siis!), isä oli päätynyt ostamaan messuilta äidille saumurin heräteostoksena.

Toinen onnekas sattuma on, että neulontastressiäkään ei nyt juuri ole. Sain kuin sainkin kesän Knotionsiin tyrkyllä olevan puseron viimeisteltyä ennen kaikkein pahinta selkä- ja päänsärkyä, ja kesä-Ullan deadlineen on reippaasti aikaa. Mielessä kummittelee huivi-idea, mutta se vaatisi vielä suuria määriä mallineulekirjojen selailua, ruutupaperia, lyijykynää ja vahvaa kahvia ennen neulomisvaihetta. Puikoilla on lähinnä sukkia ja peittotilkkuja, eli ei mitään kriittistä.



Koska neulomista ei näistä erinäisistä säryistä johtuen juuri voinut harrastaa, tuli sen sijaan opeteltua uudelleen Carcassonnen pelaamista. Jopa Nea innostui pelistä ja oppi heti miten pelilaatat ja puiset pikku-ukot saa asettaa, vaikka pisteidenlasku vaatikin tietysti vielä avustusta.

Tietokonettakaan en ole pystynyt kovin keskittyneesti käyttämään, mikä tietysti on onnetonta Lankahamsterien loppurutistuksen kannalta. Toivon kuitenkin, että fysioterapia ja kävely raittiissa ulkoilmassa auttavat niin että pääsen myöhemmin tänään järjestämään tämänvuotisen kisan loppujuhlallisuudet. Nyt siis pian kohti fysioterapiaa, ja ensi viikolla toivottavasti vähemmän särkyistä Elämänlankaa.

9 kommenttia:

Villa Lankala kirjoitti...

Voi sinua!. Toivotaan onnea fysioterapia käynnille ja pikaista paranemista! Kyllä se elämä taas voittaa:-) ja pääsee taas neulomaankin.

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten kurjaa. Itse käytän yleensä kuumavesipulloa kipeän selän ensihoitona.
Tuollainen hierontatyyny olis kyllä huippu, käyn aina kodinkoneliikkeissä istuskelemassa niissä :)

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa harrastaa myös hiihtoa, luistelua, vesijumppaa, vesijuoksua, lumikenkäilyä, sauvakävelyä, eli mahd. monipuolista liikuntaa etteilopahda koko into jos vzaaan harrastaa yhtä liikuntamuotoa. Vesijuoksu on oikein hyvä harrastus kenelle tahansa, ei mene nivelet yms kipeäksi ja on myös todella tehokas.

Herkut sun muut kerran viikossa, vaikkapa lauantaisin. Jos oikein herkkuja tekee mieli, niin tee vaikka kiisseliä, vähärasvaisia herkkuja, missä sisältää hyvin vähän rasvaa ja sokeria.
Kokemusta on.

Tsemppiä Sinulle!!

Nim. kerran ollut ylipainoinen ja nyt melkein normaalipainoinen.

Tiina kirjoitti...

Nea istuu kuvassa ihan kuin minä. En ole monen nähnyt istuvan samoin. Toivottavasti voit pian paremmin.

Anonyymi kirjoitti...

Liian innokas urheilu voi olla välillä vähän liian rasittavaa selälle ja muullekin keholle. Muistahan pitää jatkossa maltti mukana menossa :)

Toivottavasti saat pikaista apua fysioterapiasta :) Itse sain ainakin hyvää apua OMT-fysioterapeutilla käymisestä, tosin omat selkäongelmani eivät johtuneet liikunnasta. Virheellisten asentojen ja hyödyllisten selkäjumppaohjeiden saaminen on pitänyt selän kunnossa sen jälkeen *kop kop*

Anonyymi kirjoitti...

Hih, piti kirjoittaa, että virheellisten asentojen korjaaminen :D Voi näitä maanantai-päiviä :D

Anonyymi kirjoitti...

Kohtalotoveri, itse kotiuduin lavankohottajalihastulehdusdiagnoosin kanssa kotio. Suurempi liikunta piti jättää muutamaksi päiväksi rauhaan, mutta 45-60min kävelyjä suositteli kuitenkin tehtäväksi.

Ja villaista piti laittaa hartioille ylle, niin sehä suorastaan yllyttää neulomaan jotain kivaa, eikö? ;) Tai sitten otan käyttööni luomuturkin ja vippaan jommankumman koirista hartioille...

Anonyymi kirjoitti...

Joskus auttaa kylmä. Useimmiten roikkuminen jostain ja tanssiminen. Laitetaan hauskaa musiikkia ja hytkymään puolituntia putkeen. Itse lähdin seminaariin ja oli yläselkä sekä niska oli aivan jumissa. Iltasella pakotin itseni muiden mukaan yökerhoon ja siellä tansiessa hävisi koko kramppi.

Kirjan kirjoittaminen on hieno taito ja sinä osaat senkin. Aasin silta siis ehdotus meitä pyöreitä ihmisiä on paljon ja mistä neule ohjeen? Neuleita pyöreille kirja.

Anonyymi kirjoitti...

Lukaisin blogisi (tai ehkä "lukaiseminen" on väärä termi, vietin blogisi kanssa monia päiviä :)) ja oli todella inspiroivaa ja mukavaa luettavaa! Seuraan jatkossakin