maanantai 4. lokakuuta 2010

Tuli hännän alla

Kirjaprojektin jälkeen totesin, että nyt neulon jotain itselleni. Tämä on onnistunut puolikkaan sukan ja noin kolmen neljänneksen hihattimen verran, jonka jälkeen onkin sitten ollut kädet täynnä töitä.

Jossain vaiheessa opiskeluaikoina tein henkeni pitimiksi kavereille tilausneuleita. Viime vuosina olen neulonut hyvin vähän tilauksesta, varsinkin, kun suuren osan aikaa on ollut erilaisia itse suunniteltuja asioita tekeillä. Nyt onkin sitten äkkiä tuli hännän alla, kun joka suunnasta tulee pyyntöjä neuleille, sellaisia ja sellaisilta ihanilta ihmisiltä, joille ne hirveän mielelläni toteutan. Toivoisin vain voivani kasvattaa toisen ja ehkä kolmannenkin käsiparin!



Punainen jakku, joka on täällä välillä vilahtanut, etenee mukavasti. Työ tuntuu kauhean hitaalta, kun neuloo etu- ja takakappaleita yhtenä osana, mutta kun jaksan vielä muutaman sentin puurtaa saan jakaa työn kädenteiltä ja sitten erilliset pienemmät osat etenevätkin nopeammin. Olen todella tyytyväinen sommittelemiini kulmiin, ja pidän jakun reunusten palmikkokuviosta todella paljon. Työtä on siis myös ilo tehdä, vaikka toivoisin olevani nopeampi! Yritän neuloa muutaman silmukan joka kerta, kun on hetki aikaa, ja viikonloppuna neule kulkikin mukana eksoottisissa paikoissa. Esimerkiksi neuloin urheilukatsomossa, kun ehkä ensimmäistä kertaa koskaan olin seuraamassa joukkueurheilua paikan päällä. Seuraavaksi, jahka jakku etenee, pitäis alkaa neuloa sukkia ja säärystimiä sillä moisista on esitetty vienoja toiveita ainakin kolmelta taholta. Itseasiassa kävin eilen ystävättären kanssa ja sain pari vyyhtiä sinistä Vetoa, josta pitäisi tulla polvisukat.



Olen myös erittäin otettu, sillä sain pyynnön neuloa yhden tulevaan kirjaan tulevista asioista eräällä ystävättärelle suuriin juhliin joulukuussa. On todella ihana tietää, että joku arvostaa töitäni niin paljon, että haluaa uskoa minulle juhla-asusteen toteutuksen. Langat sain jo, mutta pitäisi vielä käydä valitsemassa työhön sopivat ja kauniin väriset helmet.

Nyt, jotta joku tekeillä olevista asioista etenisikin, menen sohvalle neulomaan telkkaria katsoman kuumeisen lapsen seuraksi. Vaikka sairastelevat lapset muuten ovatkin kurjia reppanoita, on myönnettävä, että äidin ihan luvallinen neuleaika on ihan hyvä korvike. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa!

Ei kommentteja: