maanantai 30. toukokuuta 2016

Kirjajuttuja

Elämänlangalla päästiin alkavan kesän kunniaksi taas kirjahommiin, kun kävimme sunnuntaina ottamassa valokuvia kahta tulevan kirjan sukkaohjetta varten.

Alunperin olimme kaavailleet kuvauspaikaksi Kansallisoopperan takana olevaa amfiteatteria Töölönlahden rannalla ja ympäröivää puistoaluetta, mutta juuri ennen kotoa lähtöä huomasin, että Naisten kympin reitti kulki juuri siitä, missä olimme ajatelleet kuvata. Pikainen muutaman sadan metrin suunnitelmien muutos, ja pääsimme etsimään kuvakulmia Töölön kirkon kulmilta.


Pääasiallinen kuvattava ohje oli tällä kertaa sellainen, josta oli mallikappaleet sekä aikuisen että lapsen koossa. Kuvattaviksi värvättiin tällä kertaa kiertävän sirkuksen 9-vuotiaiden poikien jalat. Yllättävän hyvin pojat suoriutuivat, vaikka mallit pitikin jälkikäteen lahjoa McHerkuilla. Olenkin todennut, että meidän perheessämme ei lapsille kyllä jää erityisen suuria harhaluuloja valokuvamallien hienosta elämästä, kun ovat pienestä pitäen päässeet seisomaan oudoissa paikoissa epämukavissa asennoissa paljon pidempään kun oikeastaan jaksaisi tai huvittaisi, ja usein vielä säähän nähden ihan liian viileissä tai kuumissa vaatteissa.

Sukkakirjan tähänastisissa kuvauksissa ollaan naureskeltu sille, että kuvaajana toimiva Hanna päätyy joka kerta jonkun pöydän alle tai nurkkaan etsimään kuvakulmia. Tällä kertaa ei ollut pöytiä tarjolla, mutta sentään löytyi porraskaide jonka tuntumaan ryömiä.



Rutinoituneempi neulemalli Nea oli tällä kertaa mukana vain seuraneitinä. Hänelle lankesi neulekuvauksissa hyvin oleelliseksi havaittu tehtävä eli leirivahdin homma. On paljon helpompi etsiä kuvauspaikkoja, jos kaikkea mukana olevaa tavaraa, esimerkiksi kuvausrekvisiittaa, vaihtovaatteita tai muita vastaavia ei tarvitse joka kerta paikkaa hiukan vaihtaessa kerätä kokoon ja siirtää. "Mä otan mun oman neuleen mukaan", tuumasi Nea, ja neuloi pienen vaaleanpunaisen pallon melkein valmiiksi reilun tunnin mittaisten kuvausten aikana. Seuraavaksi kyllä saattaa mennä puikoille sellainen sukkapari, josta tulee kuvattavaksi Nean koko.

Elämänlangalla siis edelleen eletään aktiivista neule-elämää, vaikka näistä kirjaneuleista ei vielä hirveän paljon kuvia voi näyttää. Katsotaan, mitä ensi viikko ja kesäkuu tuovat tullessaan!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kesää kohti

Elämänlangalla nautiskellaan toukokuun ihanan loppukeväisistä ja alkukesäisistä keleistä. Viihdyn itse kaikkein parhaiten kun on valoisaa ja vähän alle 20 astetta lämmintä, joten tämä on ihan kertakaikkiaan paras aika vuodesta.




Kuluneen viikon aikana olen suuresti ihaillut omenapuiden kukintaa. Facebook-kontakteissani joku (joka ehkä oli Ilu) pohti, että miksei meillä vietetä japanilaisen Hanamin asemesta ihan kotimaisia omenankukkajuhlia. Olen viime päivinä pohtinut ihan samaa, koska puitteethan olisivat aivan mahtavat. Kuvan omenapuu on ihan kotikulmillani, lähikadun varressa.




Kevääseen kuuluu minulla se, että lakkaan kokonaan käyttämästä sukkia. Luovuin ostosukista jo monta vuotta sitten, ja käytän oikeastaan pelkästään itse neulottuja ohuita polvisukkia. Jos tuntuu siltä, että neuleeni ovat joskus tylsän yksipuolisia, niin syynä on se, että sukat kuluvat käytössä ja uuden parin neulomisessa menee näillä hyvinmuodostuneilla pohkeilla ja isoilla jaloilla ikä ja terveys. Wollmeisen Orient -väriset sukat ovat olleet puikoilla pitkään, mutta edistyvät hitaasti koska niitä neulotaan lähinnä bussissa ja muuten kun kaipaan ihan täysin aivotonta tekemistä. Vaikka mitkään sukat pääsevät toivottavasti käyttöön vasta joskus syyskuussa, niin koitan nyt edistää näitä kesän mittaan valmiiksi asti. Ajatelkaa, miten ihanilta nuo kirkkaat värit näyttävät marraskuussa!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla on vielä hippunen toukokuuta jäljellä, ja sitten ollaankin jo täydessä kesässä!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Vihreää

Lifestyle-Elämänlangalla tänään: viherkasveja!

Minulla on erittäin huono kokemus minkäänlaisista rehuista. Äidillä on ollut maailman sivu eri kokoisissa ruukuissa hyvinvoivia viherkasveja, mutta jo lapsena kun yritin laittaa huoneeseeni helppohoitoisen ruukkukasvin, se kalpeni ja kuoli muutamassa viikossa. Voidaan tietysti argumentoida, että pohjoisen puoleinen ja lisäksi pihapuiden varjostama lapsuuden huoneeni oli viherkasveille huonompi kuin valoisa olohuone, mutta äiti sai kyllä kasvit menestymään keittiössä, joka oli ihan samaisella varjopuolella taloa kuin minun huoneeni.



Myöhempinä vuosina kun asuin omillani, yritin säännöllisesti ottaa jonkun helpon kukan talouteen, mutta kaikkia kasveja kohtasivat erilaiset onnettomuudet. Kissa söi ne, ne kuolivat liikaan kasteluun tai paahtuivat hengiltä kuumalla parvekkeella. Tätä taustaa vasten olen nyt aivan sumeilemattoman ylpeä ja onnellinen siitä, että olen vihdoin ja viimein saanut muutaman ruukkukasvin menestymään.

Ensimmäinen oma viherkasvini oli yksivärinen tummanvihreä rönsylilja, jonka rönsyn sain kolmannen luokan opettajaltani. Se jopa kasvoi huoneessani jonkin aikaa, kunnes äiti pelasti sen hitaalta ja tuskalliselta kuolemalta. Minulle jäi tästä tietty kipinä, ja olen sen jälkeen pitänyt rönsyliljoista. Kuvassa oikealla oleva rönsylilja laukaisi lopulta tämän uusimman innostukseni viherkasveihin, kun muutama kuukausi sitten lähikaupan hyllyn päädyssä oli parilla eurolla rönsyliljoja.

Kuvan toinen rehu on ehkä joku variaatio muorinkukasta, ja se on samaisen lähikaupan Pirkka-tarjousviherkasveja. Pitkään olin vakuuttunut siitä, että pussissa on ollut väärä tarra, koska tuo ei näytä miltään muorinkukalta joka googlen kuvahaulla löytyisi, mutta männäpäivänä minulle vakuutettiin että niitä on niin monta eri lajiketta että eiköhän se oikeasti sellainen ole. Riippumatta kasvin nimestä, se tekee sieviä pieniä vaaleanvihreitä lehtiä oksien kärkiin, joten oletan hoitavani sitä ainakin suurin piirtein oikein.



Seuraava talouteen päätynyt viherkasvi oli kultaköynnös, ja se on vielä sillä lailla omituinen otus meillä että minulla oli Sisustuksellinen Visio. Tyypillisestihän tapani sisustaa taloutta on "voi hyvänen aika, mihin kaikki tämä roina mahtuu" eivätkä esteettiset näkökohdat niinkään pääse häiritsemään. Tässä tapauksessa tuo valkoinen seinään kiinnitetty tikashylly on ihan asiakseen valittu yöpöydäkseni, ja minulla oli vahva tunne siitä, että hyllyn päällä on oltava joku köynnöstävä kasvi. Kultaköynnökseen päädyin siksi, että onnistuin töissä pitämään kultaköynnöksen hengissä useita vuosia kun oikein kovasti skarppasin, joten totesin että se ei voi olla kovin helppo tappaa. Lisäksi lueskelin nettiohjeita, joiden mukaan köynnös viihtyy hämärämmässäkin tilassa - opin, että lehdistä tulee sen kirjavampia mitä enemmän valoa kultaköynnös saa, mutta että sen saa tulemaan toimeen jopa ikkunattomassa tilassa.


Uusin itse hankittu viherkasvitulokas on rahapuu, joka asuu tavallisesti neulekirjahyllyni päällä, mutta joka tuli hetkeksi alas kuvattavaksi. Myös tämä on lähikaupan (kiitos, K-market Perkkaa) tarjousviherkasvihyllystä, jossa on satunnaisia vaihtelevia rehuja tarjolla. Rahapuun halusin, koska aiempien rehujen menestys oli rohkaissut minua. Olen saanut joskus nuorena aikuisena lahjaksi rahapuun saatteella "tätä et ainakaan saa tapettua", ja eiköhän se kasviparka kuollut pystyyn suurin piirtein saman tien. Nyt yritän hyvittää tämän, ja olen seurannut tarkasti ohjeita kastella vain kerran kuukaudessa. Rahapuu on palkinnut minut tekemällä pieniä uusia lehtiä, joten oletan sen olevan edelleen hengissä.

Entä se ensimmäinen rönsyliljani? Äidillä on edelleen siitä kasvaneita tummanvihreitä vahvalehtisiä yksilöitä jäljellä, ja sain viime viikolla syntymäpäivälahjaksi pienen ruukun, jossa on kasvamassa aivan pikkuruinen tummanviheä rönsy. Ympyrä siis sulkeutuu, ja saan uuden mahdollsuuden ruotsinkyläläisen ala-asteen opettajanpöydältä kolme vuosikymmentä sitten poimitun viherkasvin kanssa. En tosin eläissäni kehtaa tunnustaa kenellekään, jos tapan sen.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Kyllä täällä edelleen myös neulotaan. Sukkia.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Synttärihumua

Elämänlangalla juhlitaan 40-vuotissynttäreitä virallisesti vasta huomenna, mutta synttärihumua on jo aloiteltu. Meinasin vähän epäillä iskeekö keski-ikäisyys, kun tärkein suureksi juhlapäiväksi tekemäni suunnitelma on vaihtaa lakanat.




Posti toi tänään ihan minun näköiseni onnittelukortin tädiltäni. Glitterin ja lahjapakettien joukossa seikkailee pulloja, joiden kyljessä lukee hyvin pienellä tekstillä "Very Good Wine". Näillä on hyvä mennä uudelle vuosikymmenelle!




Neulehommissa mennään edelleen näissä salaperäisissä kirjatunnelmissa. Tämä on vähän tylsä vaihe, kun ihan hirveästi ei voi esitellä mitään, mutta ei myöskään varsinaisesti ehdi neuloa muuta mistä bloggaisi. Voi olla, että luvassa on lähikuukausina edelleen lifestyle-Elämänlankaa. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 2. toukokuuta 2016

Ihana toukokuu!

Toukokuu on jo vuosia sitten äänestetty Elämänlangalla kuukausista parhaaksi. Nyt sattui vielä vapun ratoksi aivan ihastuttavan keväiset kelit, joten tässähän suorastaan hymyilyttää.

Kuten viime viikolla kerroin, olen kirjautunut instagramiin. Nyt testailen näitä erilaisten sosiaalisten medioiden jako-optioita. Katsotaan, miltä blogimerkintä tämän jäljiltä näyttää.



Sukkakirjan yhden ohjeen mallisukat on ihan vauvakokoa lukuunottamatta neulottu, joten olen välipalana neulonut taas ihan vaan itselleni pitkän aikaa kesken ollutta sileää polvisukkaa. Tällä on kuitenkin jo pari, joten jokainen silmukka on enemmän voiton puolella. Ja Wollmeisen värit näyttävät kivalta kirkkaassa kevätauringossa. Missasin iltapäivällä jumppaan mennessä bussin, mutta mikäs näillä keleillä seuraavaa odotellessa ja bussipysäkillä neuloessa.



Toukokuussa ehkä ihan parasta on se, että minulla on synttärit. Niihin on vielä reilu viikko aikaa, mutta kävin jo ostamassa ensimmäisen lahjani. Äiti lupasi uusia lakanoita, ja Finlaysonin verkkokaupassa oli pussilakanoista klubilaisille 25 prosentin ale. Näissä lakanoissa koivuissa on jo lehdet, pihapiirissä ei ihan vielä. Suunnittelin jo, että jos olen oikein reipas ja aikaansaapa niin pesen nuo lähipäivinä, niin ensi viikolla sitten synttäripäivän iltana voin ryömiä uusiin puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla on toivottavasti vielä enemmän kevät!