maanantai 24. huhtikuuta 2017

Silkkiä ja villaa

Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna tunti poikineen silkkilangan parissa, kun pikkujakun valmistuminen alkoi näyttää todennäköiseltä. Nyt jakku loikoilee kuivaustelineen päällä ja on jo melkein kuiva, mutta ei ihan vielä valmis pääteltäväksi.

Jakku jää siis edestä kokonaan avoimeksi, helma ylettyy juuri vyötärölle ja hihat hieman yli kyynärpään. Alustava sovitus vaikuttaa oikein lupaavalta, katsotaan saisiko ensi viikolle jonkun edustavan kuvan vaatteesta päällä.

Silkkijakku on ollut pitkään hautunut projekti, ja olen tosi tyytyväinen että sain sen nyt valmiiksi. Tätä työtä on myös neulottu hyvin tarkasti kirjoittamatta mitään muistiin, sillä joskus myös amatöörineulesuunnittelija tarvitsee ihan harrastusneuletta vailla paineita ohjeen kirjoittamisesta. Tätä lankaa ei myös enää saa mistään, sillä Jaegerin Silk on lakkautettu varmaan vuosikymmen sitten. Olen iloinen, että vihdoin ja viimein uskalsin käyttää tämän langan, joskin minulle on vielä epäselvää missä ikinä uskallan käyttää täyssilkkistä käsinneulottua valkoista pitsineuletta. Myönteisenä ongelmana lankaa jäi lopulta jäljelle kolme ja puoli kerää, eli siitä täytyy nyt vielä koittaa keksiä jotain.

Jottei totuus unohtuisi neuloin vielä eilen yön pimeinä tunteina mallitilkkua puseroon, josta ehkä voisikin tulla Ullaa ohje. Ohjeen työnimi on Laakson lilja, sillä testailin tähän Lily of the Valley -kuvioita. (Ei nyt välitetä siitä pienestä kielellisestä yksityiskohdasta, että "lily of the valley" on suomeksi kielo.) Lankana tässä on Nordian Ville, eli heittäydyin suorstaan niin hurjaksi että testailin pitsikuvioita paksuun villalankaan. Ainakin ensivaikutelma on ihan toimiva!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäistouhuja

Elämänlangalla on vietetty oikein rentouttavaa pitkää pääsiäisviikonloppua, jonka kantavina teemoina ovat olleet syöminen ja nukkuminen. Tätäkin kirjoittaessani olen juuri herännyt päiväunilta ja olen reilun tunnin päästä matkalla seuraaville sukulaispäivällisille.

Välissä olen ehtinyt vähän neuloakin, sillä Verso-sukkani valmistuivat aamupäivällä, ja niistä tuli oikein ihanat!

Tässä on pitkästä aikaa jonkun muun ohje, eli TiiQ:n Verso-sukat Ullasta 3/2009. Lankana Lankamaailmasta löytynyt uusi tuttavuus, Ferner Wollen Mally Socks. Mally on ihan uusi tuttavuus, ihanan pehmeä ja tosi kauniisti raidoittuva sukkalanka. Näistä tuli tällaiset hienostelu- ja lämmittelysukat kotikäyttöön, sillä arkikäyttösukkani ovat ohuempia - niitä pitkiä villasukkia, joita täällä blogissakin säännöllisesti nähdään. Itse asiassa olin jo toiveikas, että kohta voisin heittää taas sukille kokonaan hyvästit syksyyn saakka, mutta kylmät kelit kuulemma jatkuvat optimististen ennusteiden mukaan tämän viikon loppuun ja joidenkin mukaan jopa vappuun saakka.

Neulebloggausvarustukseen tuli pääsiäisviikonloppuna vähän uudistuksia, sillä vanha kännykkäni päätti tehdä surmansyöksyn kulma edellä ja lasi alaspäin suoraan parkkipaikan päällysteeseen.

Kuten kuvasta näkyy, noin kolmannes lasista meni säröille - ja kuvasta ei näy ruudun toisessa reunassa ennestään ollutta halkeamaa, joka jo ennestään haittasi käyttöä vähän. Sirpaleita irtosi sen verran, että istuin eilisen illan peukalossani Hello Kitty -laastari, kun puhelin vaati myös veriuhrin.

Kuvassa vasemmalla puolella sitten uusi kännykkäni, joka on malliltaan Huawei Honor 7. Sille hankinkin sitten saman tien myös pinkin kirjamallisen suojakotelon. Huaweilla on siis otettu myös tuo merkinnässä yllä oleva Verso-sukkien kuva, eli tuli saman tien testattua että myös tämä puhelin toimii siihen, että makaa omituisessa asennossa sohvalla jalat sukkaposeerauksessa ja kuvaa omia jalkojaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, millaisia neuleita ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tuloksia

Elämänlangalla on ollut hyvin intensiivistä menoa sitten viime viikon kehityskeskustelun. Kaiken touhuamisen lomassa on sentään ollut aikaa neuloa silloin puheena ollut myssy valmiiksi.

Tämä myssy matkaa lämmittämään yhden ystävättären korvia tuulisissa kevätsäissä.

Lauantaina vietettiin Ulla goes Lankamaailma -tapaamista Lankamaailman liikkeissä eri puolilla maata. Itse olin emännöimässä Helsingin tapaamista, ja puikoille piti tietysti saada tapahtuman kunniaksi jotain Ullassa julkaistua Lankamaailman langoista. Päädyin Verso-sukkiin, lankana Ferner Wollen Mally Socks -sukkalanka, jota tuli kerä testattavaksi edellisellä Lankamaailman vierailulla. Niin, ja on ehkä mahdollista, että Lankamaailmasta tarttui vähän muitakin tuomisia mukaan kotiin, mutta ettehän kerro kenellekään?


Samaiset Ulla goes Lankamaailma -tapaamista varten aloittamani sukat kävivät tänään ajelemassa kanssani Tampereelle, jossa kävin kokoustamassa työn puolesta. Ensimmäinen sukka valmistui ja toinenkin pääsi jo puikoille.

Olen oikein vaikuttunut tuosta Mally Socks -langasta. Se on todella pehmeää ja miellyttävää neulottavaa ja lisäksi raidoitus on hauska. Minulla on kuvan sukassa 56 silmukkaa, eli hyvin tasapainoisen levyistä raitaa tulee tällä määrällä.

Vielä sunnuntaina koostettiin uutta Ullaa, joka ilmestyi illalla sopivasti niin, että sen jälkeen saattoi ryhtyä jännittämään kuntavaalien tulosta. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut; Ullassa on minun käsialaani paitsi yllä linkkaamani Ulla goes Lankamaailma -artikkeli myös Sarka-huivi, joka vilahti blogissa muutama viikko sitten, ja näiden lisäksi oma ehdokkaani valittiin Espoon kunnanvaltuustoon. Tästä on hyvä jatkaa kevättä!

Näissä vauhdikkaissa tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikonloppuna on pääsiäinen, jolloin toivottavasti ehtii myös vähän ottaa rauhallisesti.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kehityskeskustelu

Joskus langat ovat todella motivoituneita ja tietävät heti kotiin saapuessaan, mitä niistä tulee isona. Toisinaan sitten taas on järjestettävä kehityskeskusteluita.


"Kuules lanka. Eikö susta ole tylsä vain hengailla tuolla muovipussissa tekemättä mitään?"
"No en mä tiedä, onhan täällä ihan viihtyisää."
"Mutta kyllä sun nyt pitäisi vähän ajatella tulevaisuutta. Etkö sä ole yhtään ajatellut, että susta voisi neuloa jotain?"
"E-een, en mä yhtään tiedä mikä musta tulis."
"Tykkäisitkö sä olla vaikka huivi?"
"Huivi? Mä luulen, että musta tulis ihan liian pieni!"
"No se on kyllä totta. Entäs myssy?"
"Millainen myssy?"
"Vaikka tällainen Syyskoivu. Mä vähän lupailin yhdelle kaverille kevätmyssyä ja mä ajattelin että sä voisit olla hyvä tässä."
"En mä kyllä tiedä osaanko mä."
"Oon ihan varma että osaisit oikein hyvin!"
"Mutta enkö mä ois aika pliisu tohon ohjeen oranssiin verrattuna?"
"Nyt mennään tekosyiden puolelle. Hiljaa ja puikoille siitä."


Myssy alkaa muotoutua ihan kivasti, tosin kun aloitin sen ruutupiirroksen jonka aikana kavennukset tehdään piti korkata toinenkin kerä. Alkuperäinen Syyskoivu (joka muuten aikoinaan harmillisesti katosi ravintolan narikasta illallisen aikana) oli neulottu langasta, jossa oli vähän parempi juoksevuus. Eikä siinä tarvinnut pohtia kerän vaihtumista oikean tyyppisen värin kohdalla, nyt piti jättää muutama gramma lankaa ensimmäisestä kerästä heitteille kun värit menivät ihan eri suuntaan kuin toisen kerän alussa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla myssy on jo varmasti päässyt uuteen kotiinsa ja työn alla ovat muut projektit.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Silkkiä ja seiskaveikkaa

Elämänlangalla oli viime viikolla kiireinen työviikko ja sen seurauksena hiljainen työviikko. Jotain kuitenkin valmistui; Teemun kaurapuuronväriset seiskaveikkasukat ovat nyt käyttökunnossa.

Sain myös lasten kanssa The Voice of Finlandia katsellessa viimein pääteltyä aiemmin esitellyn koiran neulepuseron langanpäät. Raportoin, että seiskaveikka käyttäytyi pitkästä aikaa ihan kohtalaisesti. Yhdessä kerässä langasta oli paikoitellen katkeillut osa säikeistä ja muutama metri meni haaskuun, mutta esimerkiksi ärsyttäviä solmuja ei löytynyt. Neuletuntumaltaan seiskaveikka on kuitenkin selvästi karkeampaa kuin esimerkiksi vastaavan koostumuksinen ja paksuinen Nordian Ville.

Seiskaveikan jälkeen sormia on sitten hemmoteltu kun otin takaisin työn alle ties kuinka monta kuukautta kesken ja unohtuneena olleen Jaeger Silk -langasta olevan boleron-hihattimen-pienen jakun-mikälie tästä nyt tuleekaan.

Silkkilanka on liukasta ja aika joustamatonta, mutta toisaalta kyllä myös unelmaisen pehmeää. Minulle on vielä aika arvoitus miltä tämä lopputulos tulee näyttämään, mutta totesin että jos olen hautonut tätä lankaa vuosikausia odottaen täydellistä ohjetta niin ei siitä minulle mitään hupia ole. Nyt  saan ainakin neulomisen ilon ja toivottavasti myös kivan käyttövaatteen kesäksi.Voi tosin olla että keksin rinnalle jonkun kivan pienen projektin. Esimerkiksi saatoin lupailla eräälle viehättävälle nuorelle naiselle kevätmyssyä, mikäli mielessäni ollut lankakerä osoittautuu kehityskeskustelussa tähän suostuvaiseksi.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mihin ensi viikko johtaa!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Sukkia ja päähineitä

Elämänlangalla on neulottu viime päivinä pieniä neuleita. Joelin myssy, jota vilautin viime viikolla valmistui, ja siitä tuli kiva.

Lämpötilatkin alkavat olla sopivasti sen verran keväiset, että ohuesta sukkalangasta neulottua myssyä on kivempi käyttää kuin paksusta villalangasta tehtyä.

Joelin myssystä jäi tietysti lankaa tähteeksi. Vyyhdistä oli jäljellä alle puolet, joten lähdin seuraavaksi tekemään pienempää päähinettä.

Tässä malliksi suostui Nea, vaikka pitsimyssy on oikeasti hänelle vähän pieni. Asettelimme hatun hauskasti vinoon ja sitten Nea poseerasi niin, että ei näy että toinen korva on kokonaan paljaana. Myssyn varsinainen tuleva omistaja on vasta viiden vanha, joten hänen pitäisi kyllä saada tällä molemmat korvat suojattua.

Myssyjen jälkeen olen neulonut klassista kaurapuuronväristä seiskaveikkasukkaa:

Tämä yksilö on itse asiassa jo ehtinyt valmiiksi ja parin toinen sukka on puikoilla. Nämä lämmittävät pian Teemun varpaita, itselleni Nallenkin paksuinen sukka on tyypillisesti liian paksu. Minulla on toki tekeillä myös seuraavat Wollmeise-polvisukat itselleni, mutta kevät koittaa joten parin kuukauden päästä varmaan taas luovun sukista kokonaan.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Vitkastelua

Elämänlangalla on tällä viikolla odoteltu päättelykeijun saapumista. Koiran villapaita on nyt valmis, mutta jostain kumman syystä kukaan ei ole päätellyt langanpäitä.

Siitä tuli loppujen lopuksi aika kiva! Lankana tässä siis ihan seiskaveikkaa, ja malli on ottanut vaikutteita Novitan ohjeesta, paitsi että sitten mittoja on katsottu saamastani koirarotuspesifistä vaatetaulukosta, ja muutenkin valmiin neuleen suhde ohjeeseen on vähän sama kuin TV-elokuvan suhde todellisuuteen jos se "perustuu tositapahtumiin". Vähän tietysti jänskättää miten tällainen vaate toimii kun en ole koskaan aiemmin tehnyt, mutta eiköhän siitä joskus tulevaisuudessa saa sitten nähdä kuvia.

Sitä päättelykeijua odotellessa täällä onkin sitten aloitettu uusia töitä ja jatkettu vanhoja. Tuo kaurapuuronvärinen sukka on seiskaveikkaa, jota oli ostettu koiran puseron raitoja varten. Tuossa päivänä muutamana Teemu etsi villasukkia eikä löytänyt ainuttakaan paria (koska näemmä neulojan miehellä ei ole sukkia), joten aloitin sitten sukat hänelle. Itselleni seiskaveikka on sukkiin ihan liian paksua, mutta Teemulla on paljon viluisemmat varpaat kuin minulla.

Tummansininen möykky kuvassa etualalla on uusi myssy Joelille, kun pakkasilla neulottu hassu hattu alkaa näin kevätsäillä olla ihan liian lämmin. Ostin jo aikaa sitten käydessäni tutustumiskäynnillä Snurressa vyyhdin Cascaden Heritage Silkiä ihan Joelia ajatellen, mutta tarve aktualisoitui vasta nyt. Tämä myös selittää epätyypillisen sinisen sävyn - minähän olen vakaasti sitä mieltä että siniset neuleet ovat epäonnisia, mutta Joel pitää sinisestä.

Valkoinen työ puolestaan on pakastimesta löytynyt silkkihihatin itselleni. Myssyn pyöröpuikko nimittäin katkesi eilen tapaturmaisesti ja kaivelin mm. pakastinta josko löytäisin oikeankokoisen korvaavan puikon. Oikeankokoinen puikko on kiinni tuossa valkoisessa neuleessa, josta ei muuten ole minkäänlaisia muistiinpanoja missään. Kuka sellaisia tarvitsee? Nyt siis jatkan tuotakin (onneksi pintaneule on selkeä ja osaan jatkaa ilman ruutupiirrosta ja muistiinpanoja) ja katson mitä siitä tulee.

Niin, ja pilkottaahan tuolla kaiken muun alla pöllöpussukkani, jossa matkustaa reissusukka. Että ei täällä keskeneräisistä töistä ole pulaa. Oikeasti valmistuneet neuleet ovatkin sitten ihan eri asia.

Näin Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikoksi valmistuu toivottavasti vähintään tuo myssy, sillä sääennusteet lupaavat lämpenevää näin kevään kunniaksi.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Neulekirkossa

Elämänlangalla koettiin viikonloppuna ihan uusi neulekokemus, kun kävin Karakappelissa neulekirkossa. Olin jo aiemmin nähnyt uutisia neulekirkoista pitkin maata ja miettinyt että olisi hauska jos täälläkin olisi, ja sitten kun järjestämässä oli tuttuja päädyin osallistumaan esirukouksen kirjoittamiseen.

Karakappeli oli muuten erittäin kaunis kirkkotila, suosittelen vierailemaan jos liikutte Espoossa. Oli ilahduttavaa ja jotenkin kovin rauhoittavaa kuunnella vaimeaa puikkojen kilinää saarnan taustalla ja hauskaa nähdä, kuinka kori täyttyi länkakolehdista hyväntekeväisyyskäsityöpiirille. Moni neuloi messun aikana jotain hyväntekeväisyysprojektia - minulla oli työn alla ihan oma sukka. En tosin ehtinyt ihan koko aikaa neuloa, kun minulla oli kirkossa mukana Joel, jonka kanssa välillä selailtiin uskonnonkirjaa ja katsottiin missä kohtaa jumalanpalvelusta ollaan menossa. Viime viikolla kävi ilmi, että lapsella on tällä viikolla tulossa uskonnonkoe jossa pääaiheena on jumalanpalvelus, ja kun olin jo valmiiksi sopinut meneväni kirkkoon sunnuntaina ilmoitin, että tässä on käytännön oppimiskokemuksen paikka. Jälkikasvu ei vaikuttanut kokemuksesta mitenkään traumatisoituneelta.

Neulomisen lisäksi viikonloppuna on harrastettu myös ruuanlaittoa. Meillä on pidempään ollut ajatuksena tehdä kasvispäivällinen, ja lauantaina toteutimme sitten idean suorastaan vegaaniversiona - italialaiseen henkeen.

Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä oli todellakin tarpeeksi. Itse olin erityisen tyytyväinen hyvin onnistuneeseen ciabattaan, jota pitää tehdä toistekin. Moni ruuista oli peräisin Chocochilin Vegaanin keittiössä -kirjasta tai blogista. Suosittele lämpimästi tutustumaan, nämä ruuat maistuvat loistavasti sekasyöjällekin.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Bubbling under, sunnuntai-illan keskustelu: "Jos olisit sen kokoinen koira jolle sopii tällanen villapaita, niin riittäiskö tää kaulus auki käännettynä sun korvien yli?" Koiran puserokin siis etenee edelleen kaikkien muiden touhujen parissa, ja toivon että saan sen valmiina näytille ensi viikolla.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Välipalaneule

Elämänlangalla neulottiin viime viikolla pikaista välipalaneuletta, joka ehti kuin ehtikin valmiiksi Ullan ohjedeadlineen mennessä!

Kaikki alkoi Lankamaailmasta, jossa olimme Ullan päätoimittaja Karoliinan kanssa käymässä juttelemassa tulevasta neuletapahtumasta. Muuten, etsimme edelleen emäntiä/isäntiä erityisesti Oulun tapahtumaan 8.4., laittakaa rohkeasti sähköpostia ulla@ullaneule.net jos voisitte auttaa! Joka tapauksessa tarttuihan sieltä mukaan vähän lankaakin; nuo kelta-oranssi-vihreänkirjavat kerät sponssilankana Ullaa varten.

Aloitin heti huivin, joka reissasi seuraavat päivät ahkerasti mukanani joka paikkaan.


Loppuviikosta muoto alkoi jo löytyä.

Ja lauantaina huivi näytti jo tältä, valmiina päättelyyn ja muotoiluun. Varsinaiset ohjekuvat saatiin otettua sunnuntaina ja ohje lähti Ullaan ihan hyvissä ajoin deadlinepäivän puolella.

Ensi viikolla Elämänlangalla palataan sitten normaaliin neulejärjestykseen, kun koiran villapaitakin toivottavasti etenee valmiiksi asti!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Koiria, hamstereita ja lampaita

Elämänlangalla vietetään eläinpainotteista viikkoa. Koiran villapaita etenee, vaikkei vielä ihan valmis olekaan:

Vielä vähän matkaa pitää kaventaa kohti kaula-aukkoa, sitten voi neuloa jonkinlaisen kauluksen. Minulla on vähän hutero mielikuva siitä, minkä muotoinen eläin koira on, mutta ehkä kuvia katselemalla pääsee jonkinlaiseen lopputulokseen! Koko on ainakin muodostumassa suhteellisen oikeaksi.

Ettei neulottava pääsisi loppumaan kesken, kävin tänään kyläilemässä Lankamaailmassa, ja eihän sieltä nyt ilman tuliaisia pois päässyt.

Pussista kurkistelevat vaaleanpuna- ja violettisävyiset kerät menivät Nean käyttöön, koska kyllähän lapsenkin lankahamsterismia pitää tukea. Taustalla oleva enimmäkseen oranssinsävyinen paksu sukkalanka oli ihan heräteostos, ja nuo kaksi etualalla olevaa enimmäkseen keltavihreää kerää tulevat kaulahuivikokeiluun - nyt kun hyvissä ajoin alle viikkoa ennen deadlinea totesin että Ullaan voisi sittenkin ehkä neuloa jotain.

Lankamaailman vierailuun liittyen Ulla-lammas tarvitsee sinua:


Ulla-lampaalla on tällainen viesti: "Hei neuloja! Asutko Turussa, Tampereella tai Oulussa? Voisitko auttaa Ullaa 8.4.? Järjestämme Ulla-päivän yhteistyössä Lankamaailman kanssa ja tarvitsemme muutamia emäntiä tai isäntiä paikallisiin neuletapahtumiin. Ota yhteyttä ulla@ullaneule.net niin kerromme lisää." Turussa meillä on jo kiinostuneita emäntiä, mutta Tampereella ollaan vasta tiedusteluasteella ja Oulusta Ullan osoitteeseen ei ole tullut vielä yhtään yhteydenottoa. Ilahduttakaa Ulla-lammasta ja ilmoittautukaa mukaan!

Näissä eläimellisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Ja ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Raitoja

Elämänlangalla on vietetty viime aikoina raidallisia päiviä. Kotisohvalla on tekeillä minulle aivan uudenlainen neuletyö, eli koiran villapaita. Pitkästä aikaa käytössä on myös perinteinen Seiskaveikka.

Käytän harvemmin neuleissa värejä, mutta nyt oli toiveissa saada paitaan raitoja. Päädyin sommittelemaan symmetrisen raitaryhmän oranssinkeltaisesta ja kaurapuuronvärisestä langasta; kolmen, viiden ja yhdeksän kerroksen levyiset raidat, jotka jatkuvat tästä vielä uusilla viiden ja kolmen kerroksen raidoilla jahka ehdin neuloa niin pitkälle. Vihreät väriraidat ovat aina kolmen kerroksen levyiset. Minulle on vielä epäselvää miten muotoilen kaula-aukon ja kauluksen, mutta eiköhän sekin selviä työn edetessä. Sain koiran paitaa toivoneelta ystävältä kuvan, johon on merkitty rodun mittasuhteet ja improvisoin sitten niiden pohjalta. Olen pohjannut työn löyhästi tähän Novitan ohjeeseen, mutta lopputulos on tosiaan kyllä vähän samanlaista sukua ohjeelle kuin amerikkalaisen TV-draaman "perustuu tositapahtumiin" on sukua totuudelle. Toivon, että voin ensi viikolla esitellä valmiin työn.

Valmiita ja paljon vaivattomampia raitoja on Wollmeisen sukkalangassa. Tämä väri on nimeltään Gazpacho, ja tulossa on taas uusi pari polvisukkia minulle. Sukkapari kävi katsomassa amerikkalaista jalkapalloa, kun brittiläinen Birmingham Lions kävi pelaamassa treenimatsin Helsinki Wolverinesin naisten joukkuetta vastaan.

Tilasin myös uutta sukkalankaa Wollmeiselta, kun eräs naapurin nuori neiti ihastui Nean pitkiin sukkiin ja toivoi itselleen samanlaisia. Koska neidillä on syntymäpäivät vasta elokuussa totesin että voin ihan mieluusti tehdä toisen pitkän sukkaparin kesäneuleena, mutta langan tilasin välittömästi kun toivoja löysi mieluisen värin.

Näistä siis punasävyinen Aurora on menossa lapsen sukkiin ja keltavihreä Frosch on puolestaan minulle itselleni. Ikävästi huomasin vasta tilauksen tehtyäni, että paljon käyttämäni lyijynharmaat sukat alkavat kulua puhki jo useammasta kohtaa jalkapohjiakin, joten täytyy ehkä jossain vaiheessa tilata vielä lisää lankaa. Mikä harmi!

Tällaisissa värikkäissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas lisää neuleita!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Valmista tuli

Kuten viime viikolla jo vähän enteiltiinkin, Nean pitkät sukat valmistuivat.

Sukille onkin ollut käyttöä, sillä paitsi että melkoisen viimainen pakkanen iski, on neiti ollut edelleen sitkeässä flunssassa. Lämpö tekee siis hyvää. Mitään huolestuttavaa ei onneksi lääkärissä löytynyt, onhan vain harvinaisen kovassa istuva köhä ja pieni lämpöily.

Kotona Nea onkin sitten tosiaan päässyt viettämään mallin glamoröösiä elämää, kuten tässä alla olevassa kuvassa:

"Istu siinä rennon näkösesti. Hyvä. Ja nyt sitten nostat tota polvea ja käännät varpaita vähän eteenpäin ja pidät sen rennon tunteen, mutta älä nojaa sitä kantapäätä lattiaan.", sanoo neulojaäiti. Lapsi puristaa vatsalihakset täristen hampaita irveen, että saa jalkaansa kannateltua "rennosti" kunnes kuva on otettu.

Jostain kumman syystä meillä ei lasten unelma-ammateissa ole valokuvamallin ura. Mistähän mahtaa johtua?

Seuraavia pitkiä sukkia lupailin naapurin tytölle syntymäpäivälahjaksi, tosin vasta loppukesästä/alkusyksystä. Sitä ennen ehdin neuloa ainakin sen koiran villapaidan, josta oli viime viikolla puhe, ja saatoinpa luvata tehdä myös yhdet sormikkaat tai kynsikkäätkin. Katsotaan, mitä näistä ensi viikon Elämänlankaa tuo tullessaan!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Varsoja ja muita eläimiä

Elämänlangalla on neulottu reippaasti pitkiä sukkia, joten Nea saa sukat vielä tällä viikolla käyttöönsä. Edistyskuvaa ottaessani totesin, että meillä ollaan kyllä ihan selvästi nyt teini-iän varsavaiheessa. Muutama kuukausi vielä, niin se teini-ikä alkaa virallisestikin, kun neidillä tulee 13 vuotta kesällä täyteen.

Kunhan nämä pitkät varsankoivet saan lämmitettyä, niin sitten olisi seuraavana listalla vähän pienempi eläin: lupauduin neulomaan koiran villapaidan. En ole koskaan sellaista tehnyt, mutta ohjeita olen kyllä lukenut. Ei se varmaan mahdottoman vaikeaa voi olla!

Paidan pääväriksi tulee tummanvihreä, ja sitten kehittelen jonkinlaisen raitakuvion noista kaurapuurosta ja leijonankeltaisesta. Katsotaan, millainen lopputuloksesta tulee.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikolla tapahtuu!


maanantai 23. tammikuuta 2017

Pitkiä sukkia

Elämänlangalla on harrastettu ahkeraa sukanneulontaa, jotta Nean pitkät sukat valmistuisivat niin että talvea on vielä jäljellä, ja ennen kuin iskee taas joku esiteinin kasvuspurtti.

Tässä vaiheessa ensimmäinen sukka on valmis ja toinen jo pitkälti yli polven, ja on selvää että Nean ylipolvensukkapariin menee vähemmän lankaa kuin minulla itselläni menee polvisukkiin. Ilmankos työ tuntuu etenevän nopeammin kuin nuo Wollmeise-sukat yleensä.

Näistä sukista ei ole tulossa ohjetta, koska ihmisten koivet ovat niin pahuksen eri malliset. Aloitin 96 silmukalla (noin vertailun vuoksi minun polvisukissani on samalla langalla 124 silmukkaa pohkeen kohdalla) ja neuloin  alkuun samanlaisen taitteen kuin Muhkean pohkeen polvisukissa.

Kuten kuvasta näkyy, Nean sääri on aika siro ja tasaisesti kapeneva, joten neuloin alkuun vain muutaman sentin verran sileää ja sitten aloin kaventaa sukan takana joka 11. krs eli minun käsialallani noin tuuman välein, kunnes pääsin 64 silmukkaan. Nilkka ja jalkaterä on sitten neulottu sillä silmukkamäärällä.

Minulla oli kätevästi malli kotona koko viime viikon, kun Nea onnistui kehittämään itselleen sitkeän flunssan. Torstai-iltaan mennessä käynnissä oli jo kerjäyskampanja että eikö nyt kuitenkin saisi mennä kouluun, kun mökkihöperyys alkoi iskea. Onneksi viikonloppu auttoi - tosin nyt se  flunssanpoikanen on sitten minulla, onneksi ei laisinkaan niin pahana kuin lapsella. Pidin tänään etäpäivän, ja huomenna olisi tarkoitus olla aamulla reipas ja pirteä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla - katsotaan pääsisikö sukkapari valmiiksi asti ensi viikon Elämänlangalle.

maanantai 16. tammikuuta 2017

On armas mulle aallon tie

Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna vuorokausi aalloilla jokavuotisella Folklandia -risteilyllä. En yleensä lainkaan pidä risteilyistä, mutta Folklandia on ihan eri asia - koko laiva on varattu kansanmusiikkiväelle, joten tunnelma on hyvä ja ärsyttävää humalaista riehumista ihan minimaalisesti verrattuna mihin tahansa tavalliseen risteilyyn.

Nappasin instagramin puolelle videon, kun reippaammat tanssijat menivät Perinnearkun hallituspelimannien tahtiin polkkaa. Itse olen jo vuosia sitten todennut, että minä en tanssi polkkaa koska jalat ovat liian hitaat, pomppua liian vähän ja kropassa liikaa sellaisia osia, jotka yrittävät tytistä eri suuntiin, mutta hauskahan sitä on katsella.




Tanssimisen asemesta vietin valtaosan risteilystä musiikkia kuunnellen ja neuloen. Mukana oli luonnollisesti reissusukka. Jotta sain viime viikolla viedyt polvisukkani takaisin Nealta, lupasin hänelle omat ja sopivasti mittojen mukaan tehdyt ylipolvensukat. Sukanvarsi etenee muuten huikean nopeasti jos tekee 12-vuotiaan hoikkaan sääreen sopivaa!

Sukan lankana on Wollmeise Twin, värinä Allegria. Taustalla soittaa Teho, joka oli minulle risteilyn selvästi huippukeikkoja.

Paluu kotimaan kamaralle muuttui haikeaksi, kun kuulin, että ollessani poissa aallot olivat vieneet ystävän ja yliopistoaikaisen työtoverin. Kun viimeisimmistä ajoistani yliopistoduunarina alkaa nyt olla 13 vuotta ja moni vanhemmista kollegoista on vuosien mittaan siirtynyt eläkkeelle, on ihan ymmärrettävää että suru-uutisiakin tulee, mutta Heikille tuli lähtö onnettomuudessa aivan liian varhain. Vielä olisi ollut seurapuheita pidettävänä ja teräviä blogikirjoituksia kirjoitettavana.

Näissä vaihtelevissa tunnelmissa siis Elämänlangalla kohti uutta viikkoa. Huomenna takaisin työn touhuun - tänään olen neulonut sukanvartta edelleen tai uudelleen flunssaisen lapsen kaverina. Ensi viikolla nähdään varmaan ainakin yksi valmis sukka.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Pakkasta!

Elämänlangalla tervehdittiin loppiaisviikon Siperian pakkasrintamaa ristiriitaisin tunnelmin. En ole erityisemmin kovien pakkasten ystävä, mutta toisaalta kylmät kelit ovat tietysti neulojan unelmasäitä.

Sain joulun alla työnantajaltani joululahjaksi paksua villalankaa, josta aloittelin jo silloin pientä ponchoa. Kun katsoin uuden vuoden tietämillä sääennusteita totesin, että nyt on neulottava vauhdilla.

Keskiviikkona kävin kaupungilla kamalassa viimassa ja päätin, että torstaina en pistä nenääni ulos ennen kuin poncho on valmis. Se valmistui juuri ennen kuin oli pakko lähteä liikkeelle, ja totesin että kastelu ja muotoilu saa odottaa tähän viikkoon kun lämpötila nousee lähemmäs nollaa.

Minulla oli lankaa viisi vyyhtiä, josta ponchoon kului noin neljä ja puoli. Viimeiset grammat päätin käyttää hassuun hattuun:


Olin kyllä ajatellut pitää hatun ihan itse, mutta kokeilin sitä Joelin päähän, enkä saanut sitä enää takaisin. Kai tässä sitten vain pitää olla tyytyväinen siihen, että lapset pitävät neuleista.

Pipo ja poncho ovatkin sitten saman tien vuoden ensimmäiset valmistuneet neuletyöt, eli pääsin tässä neulevuodesa hyvään alkuun!

Minulta meni yksi pari polvisukkiakin, kun Nea on flunssaisena ollut vähän viluinen. Koska 12-vuotiaan hoikan lapsen reisi on kapeampi kuin minun pohkeeni, näppärä jälkikasvu improvisoi itselleen sukkanauhat pyykkinipsuista ja villalangasta. Totesin, että seuraavat Wollmeise-vyyhdit täytyy varmaan uhrata omiin sukkiin Nealle, jos vaikka sitten saisin omat sukkani takaisin.

Näissä viileissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, millaisia neuleita ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Hyvää uutta neulevuotta!

Elämänlankaa toivottaa kaikille lukijoille hyvää uutta neulevuotta! Täällä vuosi vaihtui leppoisasti neuloen töistä joululahjaksi saadusta paksusta villalangasta pientä ponchoa - tai tosi isoa kauluria, riippuen siitä miten pitkälle lanka riittää. Tarkoituksena on saada käyttöön yksi kerros lisää, jolla lämmittää hartioita ja kaulaa pakkaspäivinä. Kuvia ei ole, sillä tässä vaiheessa työ on vain tummanruskea mytty puikoilla. Vähän jännittää, että tuleeko lopputuloksesta sen näköinen kuin kuvittelen.

Tällä ovelalla aasinsillalla päästään päättyneen vuoden omaan lempineuleeseeni. Se on Shaela:
Shaelasta tuli lämmin, kaunis ja juuri sellainen kuin suunnittelinkin. Onnistuin sommittelemaan palmikot tasapainoisesti ja kuluttamaan käytettävissä olevan langan melkein kokonaan. Monin tavoin onnistunut neuletyö siis!

Muuten tämä neulevuosi kului valtaosin sukkien parissa.

Tarkemmin sanottuna Kantapään kautta -sukkakirjan tekoprosessissa. Ravelryn projektisivuni on autio ja tyhjä, koska en tullut prosessin aikana lisänneeksi aloitettuja sukkia sinne, enkä jälkikäteen ole saanut aikaiseksi.

Sukkien lisäksi neuleaikaa kului kirjaprojektissa paljon tekniikkakuvien valmistelussa, sillä neuloin kärki- ja kantapäälukuihin kaikki mallikappaleet. Aikaa siis meni usean sukkaparin verran, mutta tuloksena ei ollut yhtään kokonaista sukkaa. Tai olihan yksi, jota käytettiin "tämä on villasukka" -mallikuvassa:

Tälle ei tosin tehty paria, koska tarkoituksena oli vain osoittaa villasukan osat.

Kantapään kautta on saanut hyvän vastaanoton ja sitä kuulemma meni joulumyynnissä ihan mukavasti, mutta painosta on edelleen jäljellä. Tämä on mainos: mene ja osta sinäkin omasi! Tosin täytyy sanoa, että kannatan lämpimästi myös neulekirjojen lainaamista kirjastosta. Tehkää lähikirjastoonne aineistopyyntö ja hyödyntäkää sitten kirjastoa ahkerasti, sekin ilahduttaa kirjailijoita ja kääntäjiä.

Alkaneen vuoden neulesuunnitelmat ovat muuten vielä täysin auki, mutta kuten marraskuussa kerroin minut valittiin Ullaa julkaisevan Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n puheenjohtajaksi. Olen siis varautunut käyttämään jonkin verran neuleajastani siihen, että taustayhdistys pyörii ja Ulla pysyy edelleen verkossa meidän suomalaisten neulojien ilona. Ihan lähipäivinä ne lukijat, jotka ovat SVNY:n jäseniä, saavat sähköpostiinsa tämän vuoden jäsenmaksulaskun sekä kirjoittamani jäsenkirjeen, jossa kutsutaan mukaan toimintaan. Erityisesti Ullan toimituskunnassa kaivataan tekijöitä, mutta muutakin neuleaiheista puuhaa koitetaan tänä vuonna järjestää!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla suunnataan alkavaan neulevuoteen. Katsotaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan!