maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kesäkirjeenvaihtaja raportoi

Hyvät neulojat ja muu väki, kesäkirjeenvaihtajanne raportoi täältä Leppävaaran kulmalta.

Se on nyt kuulkaa se loma. Viikonloppu meni juhannustunnelmissa mutta tänään koitti sitten lomailijan arki, kun olemme tämän viikon Joelin kanssa kotona kahden. Tekemisen puutetta nyt ei ihan heti tule, sillä sirkuksen läppärikantaa uusittiin rankalla kädellä kesän kunniaksi. Teemun läppärin näyttö ei ole toiminut varmaan pariin kuukauteen, minun koneeni alkoi osoittaa ikääntymisen merkkejä ja lasten monen monta vuotta sitten Expertin alennusmyynnistä parilla sadalla ostettu pikkuläppäri, niin loistava ostos kun se käyttötunteihinsa nähden on ollutkin, oli jo nähnyt parhaat päivänsä.

Olen siis viettänyt aikaa ensin uutta konetta asentaessa ja sitten pelaten; vanha läppärini kun ei pyörittänyt esimerkiksi tuota ruudulla näkyvää Plague Inc Evolved -peliä. Kuten kuvasta näkyy, sujuu myös uudella koneella läppäröinti mukavasti parvekkeen vihernurkkauksessa. Jopa paremmin kuin vanhalla koneella, sillä uuden akku jaksaa selvästi pidempään.

Neulonutkin olen, nyt lähinnä sukkaa: lupasin elokuulle eräälle nuorelle neidille syntymäpäivälahjaksi samanlaiset pitkät sukat kun taannoin tein Nealle, joten nyt pitää oikeasti saada omat sukat valmiiksi. Onneksi amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-kisat ovat meneillään, joten pelejä katsoessa voi samalla neuloa.

Kiilakavennukset ovat valmiina, nyt siis enää pieni pätkä jalkaterää ja kärki, ja se on siinä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Katsotaan, miltä elämä tuntuu ensi viikolla ensimmäisen kokonaisen lomaviikon jälkeen.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Loman tarpeessa

Elämänlangalla eletään viimeistä viikkoa ennen kesälomaa, ja odottavan aika on pitkä. Onneksi kotona on ihan hyvä kesälomasimulaattori, kun voi istua illalla parvekkeella kylmän valkoviinilasillisen kanssa ja ihailla viherkasveja, jotka kaikki ovat onnistuneesti edelleen hengissä.


Uusi ystäväni arabiankahvi tekee jopa pieniä uusia lehtiä! Monessa muussakin rehussa on selvästi erilaisia vaaleanvihreitä versoja ja pienoisorkideani alkoi kasvattaa uutta lehteä - harmillisesti ei vielä mitään elkeitä uusista kukista - kun annoin orkideojen tuulettua parvekkeella muutaman viikon. Ainoa toistaiseksi selvästi kärsivä kasvi on puolitetun lankaköynnöksen toinen puolikas, mutta toinen puolikas sitten versoo senkin edestä.

Töissä ovat meneillään viimeisten päivien kiireet. Tänään käänsin vielä viimeisiä osia yhdestä projektista ruotsiksi ja huomenna tai viimeistään ylihuomenna pitäisi saada pakettiin kesän jäsentiedote.

Ja sitten olen tietysti työn puolesta myös käynyt ulkona auringossa kävelemässä; sain työtehtäväkseni käydä katsastamassa Vanhan Albergan puutarhaa loppukesän Espoo-päivän tapahtumia ajatellen. Tuo puutarha on aikalailla puolivälissä matkalta kotoani Perkkaalta töihin Säterin puolelle Kehä ykköstä, ja kyllä siellä mielikseen kävelee.

Näissä vähäneuleisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla koittaakin sitten jo kesäloma!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kyldyyriä

Elämänlangalla on nautittu viime aikoina kulttuurista. Viime viikon lopulla pääsin työn puolesta vierailemaan Hvitträskissä. Museo keskittyy enimmäkseen arkkitehtuuriin, mutta on siellä jonkin verran myös käsityötaidonnäytteitä.

Erityisesti ilahdutti replika ryijystä, jonka Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Pariisin maailmannäyttelyä varten. Museo-oppaan mukaan jäljennöksen (kuten myös alkuperäisen näyttelyryijyn) toteutti Suomen Käsityön Ystävät, ja jokainen lanka on laskettu niin, että kyseessä tosiaankin on täsmällinen jäljennös. Erityisesti reunuksen punaruskea ja yläosan vihreäkuvioiset raidat houkuttelivat myös pohtimaan, millä langat oli värjätty. En itse ole koskaan päässyt kokeilemaan kasvivärjäystä, mutta ainakin nuo sävyt näyttivät hyvinkin sellaisilta joita kasveilla voisi syntyä.

Hvitträsk on klassikko, mutta on minulla tärppi tuoreemmastakin otteesta! Noin viikko sitten tulin ohimennen käyneeksi katsomassa Amos Andersonin taidemuseon Generation 2017 -näyttelyn, jonka teokset ovat 15-23 -vuotiaiden taiteilijoiden tekemiä. Kännykän kuvissa näemmä oli ainoastaan tuo palosammutin, mutta teoksissa oli myös useita sellaisia, jotka osoittivat erinomaista kädentaitojen hallintaa. Olisin kuvannut malliksi Säde Rinteen Kiima -sarjan, mutta arvelin että se sotii kaikkien käyttämieni sosiaalisten medioiden käyttösääntöjä vastaan: erittäin yksityiskohtaisesti ja siististi mustalla langalla valkoiselle pohjalle kirjailtuja pornokuvia. Muissa kädentaitopohjaisissa teoksissa oli esillä ainakin kuvakudoksia, virkkaustyö ja aivan uskomattoman hienoja miniatyyrejä mm. polymeerimassasta.

Nämäkin kädentaito- ja taidetärpit tarjoilee taas Museokortti, jolle toivon sydämestäni onnea ja pitkää ikää. Ainakin tuo Generation 2017 olisi jäänyt pistäytymättä ja olisin mennyt luppoajaksi vaikka juomaan kahvia jos ei olisi sattunut olemaan kortti lompakossa.

Näissä kulttuurisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti kesän mittaan on aikaa käydä katsomassa muitakin museoita! Kuten eräälle vakituiselle museotreffiseuralleni totesin: "Niin paljon kiinnostavia näyttelyitä, niin vähän aikaa."

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lifestyleä ja ajanhallintaa

Elämänlangalla parvekelifestyleprojekti on edistynyt viikon mittaan. Reissut Ikeaan ja kahteen eri kukkakauppaan tuottivat tulosta, ja nyt parvekeella on mukava vihernurkkaus jossa on sohva.

Näiden kuvassa näkyvien lisäksi toiseen nurkkaan muutti traakkipuu sekä parvekelaatikko jossa on pieniä mehikasveja, anopinkieli sekä jokin joka ehkä on eliaksenkukka. Lasien vieressä katonrajassa roikkuu kolme amppelia, joissa on muratti sekä yksi rehu jonka tiedän saniaiseksi ja toinen joka ehkä on joku saniainen.

Kuvittelin vuosikausia, että olen täysin yhteensopimaton viherkasvien kanssa, mutta nyt viimeisen vuoden ajan olen saanut joitakin kasveja pysymään hengissä sisätiloissa. Parveke onkin nyt sitten suuri koitos, ja pääsen testaamaan opinko kaikista näistä uusista kasveista miltä ne näyttävät kun joko kaipaavat lisää vettä tai niitä on kasteltu liikaa. Olen myös yrittänyt opetella uusien kasviystävieni nimiä, joskin osa tosiaan on vielä vaiheessa "vissiin joku saniainen" ja "tääkin on ehkä joku versio muorinkukasta". Tähän mennessä vaikuttaa siltä, että jos ei tiedä mikä joku viherkasvi on, "muorinkukka" on hyvä veikkaus. Suurin osa kasveista on valittu "Hei, tässä on hassun näköiset lehdet!" -periaatteella. Aina jos olen muistanut olen sitten vielä tarkistanut, että sanooko se olevansa helppohoitoinen. Valon määrä on parvekkeella se mikä on, ja koitan muistaa pitää parvekelaseja osittain auki sitten kun kesäilma lämpenee; katsotaan, kuinka monta rehuista vie syksyyn mennessä Darwin.

Parveketouhujen lisäksi olen ulkoiluttanut polvisukkaa erilaisissa paikoissa. Viikonloppuna se oli mukana katsomassa amerikkalaista jalkapalloa. (Nyt kun GS Demons on lopettanut, seuraan Helsinki Wolverinesin naisten edustusjoukkuetta.) Tosin koska päädyin käyttämään pelikelloa en ehtinyt neuloa ottelun aikana. Nyt maanantaina sukka puolestaan kävi kuuntelemassa YTN:n järjestösektorin ajanhallintakoulutusta. Lupaavasti alkaa vaikuttaa siltä, että polvisukat valmistuvat niin, että ehdin hyvin neuloa kesän aikana elokuulle eräälle nuorelle neidille synttärilahjaksi luvatut ylipolvensukat kiireettä.

Muutakin on neulepuolella kehitteillä, mutta niistä ehkä lisää loppukesää kohti. Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tänään, ja ensi viikolla lisää!


maanantai 29. toukokuuta 2017

Parvekepuuhia

Näin toukokuun lopun häämöttäessä on aika pitkästä aikaa kaivaa Lifestyle-Elämänlanka naftaliinista. Jo muutama viikko sitten pohdiskelimme täällä kotona, että vaikka parvekkeen raivaus viime vuonna jäi kotonaan, niin saisikohan sen tänä kesänä aikaiseksi. Sunnuntaina olin sitten pitkän viikonlopun myötä saanut kerättyä tarpeeksi voimia ja tartuin projektiin.

Vaiheessa 1 kurkistin varovasti parvekkeen ovesta:

Sitten mietin hetken aikaa, pistäisinkö vain oven takaisin kiinni ja antaisin olla.

Onneksi jaksoin kuitenkin ryhtyä raivaamiseen, sillä moni laatikoista oli yllättävän kevyt ja tavaroiden siirtäminen sujui helpommin kuin odotin. Vaiheessa 2 parveke näytti jo tältä:

Tässä kohdassa parvekkeella oli siis ainoastaan sellaista tavaraa, jonka paikka on, tadaa, parvekkeella! Ikävä kyllä olohuone näytti sitten tältä:

Olohuone täynnä pahvilaatikoita agitoi kuitenkin myös muuta perhettä mukaan talkoisiin, joten sillävälin kun itse pyyhin parvekkeen puuritilät rätillä ja asettelin ne paikoilleen, käytiin sisällä kaikkien laatikoiden sisältö läpi, lajiteltiin, tiivistettiin ja kannettiin sorttiin meneväksi tuomitut autoon. Yhdestä Bilteman laatikosta tuli pahviroskalaatikko, joka lopulta täyttyi poistoon menevistä tyhjistä ja rikkinäisistä bokseista.

Tänään päädyin vielä pitämään päivän verran jatkoa pitkälle viikonlopulle ja mm. pesemään parvekelasit sekä olohuoneen ison maisemaikkunan - en sentään sisintä lasia, koska joku raja reippaudellakin: olkkarissa pitäisi nimittäin siirtää mm. sähköpiano sitä varten. Nyt parveke näyttää tältä:

Nuo muutama laatikko nurkassa odottavat vientiä kellariin, vaaterekki etsii paikkaansa sillä vaikka parveke on ollut mitä on, se on ollut käytössä vaatteiden tuuletusta varten. Yritin jo agitoida muuta perhettä lähtemään HETI kanssani Ikeaan ja Plantageniin, mutta voi olla että eivät siihen innostu.

Puuritilöistä huomasin tänään käytössä, että ne eivät ole ihan hirveän kestävän tuntuiset ja ainakin yksi lauta rasahti jo jalan alla sen kuuloisesti että se katkesi, mutta eiköhän näillä tämä kesä pärjätä. Jos visioni toteutuu ja parvekkeesta tulee kunnollinen oleskelunurkkaus, voi lautojen uusimista harkita myöhemmin, varsinkin kun meillä on ilmeisesti monista viivästyksistä huolimatta ihan aikuisten oikeasti jossain vaiheessa tulossa julkisivuremontti.

Näissä kesäisissä lifestyletunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla! Katsotaan, tuoko ensi viikko tullessaan neuleita. Parvekkeellekin palataan kyllä sitten, kun projekti etenee.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Hiljaiseloa

Isojen neuleprojektien kirous on se, että niiden edistäminen vie aikaa. Niinpä Elämänlangalla ei tälläkään viikolla ole mitään mielenkiintoista näytettävää. Harkitsin jo epätoivoissani ryöstäväni Nean bestiksen itse virkkaaman kännykkäpussin blogiesittelyä varten, mutta pidättäydyin sitten kuitenkin.

Viime viikolla neulomista on hidastanut migreeni; joko täysin tukossa oleva niska-hartiaseutu laukaisi sen, tai sitten vetäisin niskani jumiin sen seurauksena, mutta lopputulos on sama. En uskaltanut koskea neulepuikkoihin lainkaan torstai-illan jälkeen, kun töistä lähtiessäni alkoi näkökentässä kiemurrella häiveteknologia-asuihin pukeutuneita käärmeitä. Tänään koitan ehkä varovasti taas lähestyä puseroa jossain vaiheessa iltaa. Kesäksi voisi tietysti ajatella myös kehittävänsä vaihteeksi jonkin kevyen pitsihuivin tai muun vastaavan neulottavan, sillä vaikka näin suomalaisittain tietää tulevan talven olevan jo ihan nurkan takana, niin kummasti motivaatio tarttua paksuun villapuseroon vähenee lisääntyvän auringonpaisteen myötä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kiireitä

Kuten viime viikolla vähän ennustelin, ei paita ole edistynyt niin että olisi mitään varsinaisesti uutta valokuvattavaa tälle viikolle. Voitte siis kuvitella viime viikon oranssin puseron mutta nyt niin, että helmaa on kolmisenkymmentä senttiä.

Viikko meni aikamoista matalalentoa, koska töiden puolesta oli pari iltayhdeksään venynyttä päivää. Harmillisesti toinen näistä oli syntymäpäiväni jota ei siis mitenkään erityisemmin jaksettu huomioida, mutta syötiin sitten äitienpäivän iltana vielä jälkikäteen synttärikakkuakin. Täytin tänä vuonna 41, eli vähän mitäänsanomattoman keski-ikäinen luku tuli mittariin. Ensi vuonna täytyy sitten varmaan koittaa panostaa vähän enemmän ikääntymiseen, kun kunnioitettavat 42 tulee täyteen.

En myöskään toivonut enkä saanut mitään syntymäpäivä- tai äitienpäivälahjoja, mutta lapset olivat sentään taas askarrelleet koulussa kortit.

Tällä neulomistahdilla en tarvitse lisää lankaa ensi vuonna enkä ehkä edes seuraavalla vuosikymmenellä, mutta voi kyllä olla että jossain vaiheessa on taas itseään jollain tilauksella tai shoppailureissulla muistettava.

Seuraavaksi kiireet vievät illaksi roolipelaamaan, mutta siellä sentään aion neuloa samalla sukanvartta! Katsotaan, josko ensi viikolla olisi taas jotain näytettävää.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Kuvauksellista

Elämänlangalla ollaan kuluneen viikon aikana varovasti leikitty uudella lelulla:

Valokuvausta harrastava ystävä on siirtynyt uudempaan kalustoon, joten sain hyvin palvelleen Canonin EOS 450D:n pitkäaikaislainaan. Olen pidempään miettinyt, että digijärkkäri olisi kiva omistaa, mutta koska nuo mokomat maksavat rahaa, en ole päässyt tässä kovin pitkälle.

En tiedä valokuvaamisesta yhtään mitään, mutta onneksi olen käyttänyt Canonin kompaktikameroita, joten asetusmerkinnät ovat kohtuullisen tuttuja.

Mitään erityisen julkaisukelpoista en vielä saanut aikaiseksi, mutta tämän verran kehtaan vilauttaa tekeillä olevaa villapuseroa. Helma on nyt ehkä puolessa ennen kädenteitä, eli nyt kaivattaisiin vain paljon sopivaa TV-viihdettä, että neule edistyisi.

Näissä tunnelmissa tällä neuleviikolla. Katsotaan, olisiko pusero ensi viikolla pidemmällä vai mennäänkö edelleen loputtomassa helmassa.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Valmista vapuksi!

Elämänlangalla saatiin viikonloppuna vihdoin pääteltyä langanpäät silkkijakusta. Kävimme pihalla kuvaamassa lauantaina todella pikaisesti ennen kuin iltapäiväksi ennustettu ja melkoisen mahtavana sitten toteutunutkin räntäsademyräkkä ehti meille asti. Hetken aikaa piti etsiä kerrostalon kulmalta paikkaa, joka olisi ollut niin tuulensuojassa että neule pysyi paikoillaan.

Silkkijakku on osoitus siitä, että joskus ne pitkäänkin pyörineet keskeneräiset työt valmistuivat! Tämä neule majaili itse asiassa arvotavarana pakastimessamme, ja oli jäänyt kohtaan jossa vartalo-osa oli neulottu, hihojen silmukat langoilla odottamassa ja pitsireunus aloitettu. Kun kaivoin sen esiin kesti hetken ennen kuin hahmotin mitä olin tekemässä - varsinkin kun minkäänlaisia muistiinpanoja ei ollut. Onneksi pitsineule oli hyvin yksinkertainen, joten siitä sai nopeasti taas kiinni, ja perinteisellä hyväksi havaitulla "hihasta ja hatusta" -metodilla tuli oikein mainio lopputulos.

Jakku pääsikin heti tositoimiin, kun suuntasin sunnuntaina vappunaamiaisiin. Tässä kuvassa Neiti Kevät tarkastelee tihkusateista vappuaaton säätä. Rankkasateeseen mennessä olin jo sentään jälleen onnellisesti sisätiloissa.

Alunperin mietin että uskallanko koskaan käyttää valkoista silkkiä. Minulla on lievästi neuroottinen suhtautuminen rinnuksille putoavaan ruokaan josta jää tahroja vaatteisiin, joten vaaleat vaatteet jäävät herkästi kaappiin. Vappuaattona siis ylitin itseni ja laitoin valkoisen silkkijakun lisäksi valkoisen mekon! Yllätyksekseni kaikki vaatekappaleet selvisivät tästä hurjasta riskinotosta hengissä.

Näissä tyytyväisissä valmistuneen neuleen tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Silkkiä ja villaa

Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna tunti poikineen silkkilangan parissa, kun pikkujakun valmistuminen alkoi näyttää todennäköiseltä. Nyt jakku loikoilee kuivaustelineen päällä ja on jo melkein kuiva, mutta ei ihan vielä valmis pääteltäväksi.

Jakku jää siis edestä kokonaan avoimeksi, helma ylettyy juuri vyötärölle ja hihat hieman yli kyynärpään. Alustava sovitus vaikuttaa oikein lupaavalta, katsotaan saisiko ensi viikolle jonkun edustavan kuvan vaatteesta päällä.

Silkkijakku on ollut pitkään hautunut projekti, ja olen tosi tyytyväinen että sain sen nyt valmiiksi. Tätä työtä on myös neulottu hyvin tarkasti kirjoittamatta mitään muistiin, sillä joskus myös amatöörineulesuunnittelija tarvitsee ihan harrastusneuletta vailla paineita ohjeen kirjoittamisesta. Tätä lankaa ei myös enää saa mistään, sillä Jaegerin Silk on lakkautettu varmaan vuosikymmen sitten. Olen iloinen, että vihdoin ja viimein uskalsin käyttää tämän langan, joskin minulle on vielä epäselvää missä ikinä uskallan käyttää täyssilkkistä käsinneulottua valkoista pitsineuletta. Myönteisenä ongelmana lankaa jäi lopulta jäljelle kolme ja puoli kerää, eli siitä täytyy nyt vielä koittaa keksiä jotain.

Jottei totuus unohtuisi neuloin vielä eilen yön pimeinä tunteina mallitilkkua puseroon, josta ehkä voisikin tulla Ullaa ohje. Ohjeen työnimi on Laakson lilja, sillä testailin tähän Lily of the Valley -kuvioita. (Ei nyt välitetä siitä pienestä kielellisestä yksityiskohdasta, että "lily of the valley" on suomeksi kielo.) Lankana tässä on Nordian Ville, eli heittäydyin suorstaan niin hurjaksi että testailin pitsikuvioita paksuun villalankaan. Ainakin ensivaikutelma on ihan toimiva!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäistouhuja

Elämänlangalla on vietetty oikein rentouttavaa pitkää pääsiäisviikonloppua, jonka kantavina teemoina ovat olleet syöminen ja nukkuminen. Tätäkin kirjoittaessani olen juuri herännyt päiväunilta ja olen reilun tunnin päästä matkalla seuraaville sukulaispäivällisille.

Välissä olen ehtinyt vähän neuloakin, sillä Verso-sukkani valmistuivat aamupäivällä, ja niistä tuli oikein ihanat!

Tässä on pitkästä aikaa jonkun muun ohje, eli TiiQ:n Verso-sukat Ullasta 3/2009. Lankana Lankamaailmasta löytynyt uusi tuttavuus, Ferner Wollen Mally Socks. Mally on ihan uusi tuttavuus, ihanan pehmeä ja tosi kauniisti raidoittuva sukkalanka. Näistä tuli tällaiset hienostelu- ja lämmittelysukat kotikäyttöön, sillä arkikäyttösukkani ovat ohuempia - niitä pitkiä villasukkia, joita täällä blogissakin säännöllisesti nähdään. Itse asiassa olin jo toiveikas, että kohta voisin heittää taas sukille kokonaan hyvästit syksyyn saakka, mutta kylmät kelit kuulemma jatkuvat optimististen ennusteiden mukaan tämän viikon loppuun ja joidenkin mukaan jopa vappuun saakka.

Neulebloggausvarustukseen tuli pääsiäisviikonloppuna vähän uudistuksia, sillä vanha kännykkäni päätti tehdä surmansyöksyn kulma edellä ja lasi alaspäin suoraan parkkipaikan päällysteeseen.

Kuten kuvasta näkyy, noin kolmannes lasista meni säröille - ja kuvasta ei näy ruudun toisessa reunassa ennestään ollutta halkeamaa, joka jo ennestään haittasi käyttöä vähän. Sirpaleita irtosi sen verran, että istuin eilisen illan peukalossani Hello Kitty -laastari, kun puhelin vaati myös veriuhrin.

Kuvassa vasemmalla puolella sitten uusi kännykkäni, joka on malliltaan Huawei Honor 7. Sille hankinkin sitten saman tien myös pinkin kirjamallisen suojakotelon. Huaweilla on siis otettu myös tuo merkinnässä yllä oleva Verso-sukkien kuva, eli tuli saman tien testattua että myös tämä puhelin toimii siihen, että makaa omituisessa asennossa sohvalla jalat sukkaposeerauksessa ja kuvaa omia jalkojaan.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, millaisia neuleita ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tuloksia

Elämänlangalla on ollut hyvin intensiivistä menoa sitten viime viikon kehityskeskustelun. Kaiken touhuamisen lomassa on sentään ollut aikaa neuloa silloin puheena ollut myssy valmiiksi.

Tämä myssy matkaa lämmittämään yhden ystävättären korvia tuulisissa kevätsäissä.

Lauantaina vietettiin Ulla goes Lankamaailma -tapaamista Lankamaailman liikkeissä eri puolilla maata. Itse olin emännöimässä Helsingin tapaamista, ja puikoille piti tietysti saada tapahtuman kunniaksi jotain Ullassa julkaistua Lankamaailman langoista. Päädyin Verso-sukkiin, lankana Ferner Wollen Mally Socks -sukkalanka, jota tuli kerä testattavaksi edellisellä Lankamaailman vierailulla. Niin, ja on ehkä mahdollista, että Lankamaailmasta tarttui vähän muitakin tuomisia mukaan kotiin, mutta ettehän kerro kenellekään?


Samaiset Ulla goes Lankamaailma -tapaamista varten aloittamani sukat kävivät tänään ajelemassa kanssani Tampereelle, jossa kävin kokoustamassa työn puolesta. Ensimmäinen sukka valmistui ja toinenkin pääsi jo puikoille.

Olen oikein vaikuttunut tuosta Mally Socks -langasta. Se on todella pehmeää ja miellyttävää neulottavaa ja lisäksi raidoitus on hauska. Minulla on kuvan sukassa 56 silmukkaa, eli hyvin tasapainoisen levyistä raitaa tulee tällä määrällä.

Vielä sunnuntaina koostettiin uutta Ullaa, joka ilmestyi illalla sopivasti niin, että sen jälkeen saattoi ryhtyä jännittämään kuntavaalien tulosta. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut; Ullassa on minun käsialaani paitsi yllä linkkaamani Ulla goes Lankamaailma -artikkeli myös Sarka-huivi, joka vilahti blogissa muutama viikko sitten, ja näiden lisäksi oma ehdokkaani valittiin Espoon kunnanvaltuustoon. Tästä on hyvä jatkaa kevättä!

Näissä vauhdikkaissa tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikonloppuna on pääsiäinen, jolloin toivottavasti ehtii myös vähän ottaa rauhallisesti.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kehityskeskustelu

Joskus langat ovat todella motivoituneita ja tietävät heti kotiin saapuessaan, mitä niistä tulee isona. Toisinaan sitten taas on järjestettävä kehityskeskusteluita.


"Kuules lanka. Eikö susta ole tylsä vain hengailla tuolla muovipussissa tekemättä mitään?"
"No en mä tiedä, onhan täällä ihan viihtyisää."
"Mutta kyllä sun nyt pitäisi vähän ajatella tulevaisuutta. Etkö sä ole yhtään ajatellut, että susta voisi neuloa jotain?"
"E-een, en mä yhtään tiedä mikä musta tulis."
"Tykkäisitkö sä olla vaikka huivi?"
"Huivi? Mä luulen, että musta tulis ihan liian pieni!"
"No se on kyllä totta. Entäs myssy?"
"Millainen myssy?"
"Vaikka tällainen Syyskoivu. Mä vähän lupailin yhdelle kaverille kevätmyssyä ja mä ajattelin että sä voisit olla hyvä tässä."
"En mä kyllä tiedä osaanko mä."
"Oon ihan varma että osaisit oikein hyvin!"
"Mutta enkö mä ois aika pliisu tohon ohjeen oranssiin verrattuna?"
"Nyt mennään tekosyiden puolelle. Hiljaa ja puikoille siitä."


Myssy alkaa muotoutua ihan kivasti, tosin kun aloitin sen ruutupiirroksen jonka aikana kavennukset tehdään piti korkata toinenkin kerä. Alkuperäinen Syyskoivu (joka muuten aikoinaan harmillisesti katosi ravintolan narikasta illallisen aikana) oli neulottu langasta, jossa oli vähän parempi juoksevuus. Eikä siinä tarvinnut pohtia kerän vaihtumista oikean tyyppisen värin kohdalla, nyt piti jättää muutama gramma lankaa ensimmäisestä kerästä heitteille kun värit menivät ihan eri suuntaan kuin toisen kerän alussa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla myssy on jo varmasti päässyt uuteen kotiinsa ja työn alla ovat muut projektit.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Silkkiä ja seiskaveikkaa

Elämänlangalla oli viime viikolla kiireinen työviikko ja sen seurauksena hiljainen työviikko. Jotain kuitenkin valmistui; Teemun kaurapuuronväriset seiskaveikkasukat ovat nyt käyttökunnossa.

Sain myös lasten kanssa The Voice of Finlandia katsellessa viimein pääteltyä aiemmin esitellyn koiran neulepuseron langanpäät. Raportoin, että seiskaveikka käyttäytyi pitkästä aikaa ihan kohtalaisesti. Yhdessä kerässä langasta oli paikoitellen katkeillut osa säikeistä ja muutama metri meni haaskuun, mutta esimerkiksi ärsyttäviä solmuja ei löytynyt. Neuletuntumaltaan seiskaveikka on kuitenkin selvästi karkeampaa kuin esimerkiksi vastaavan koostumuksinen ja paksuinen Nordian Ville.

Seiskaveikan jälkeen sormia on sitten hemmoteltu kun otin takaisin työn alle ties kuinka monta kuukautta kesken ja unohtuneena olleen Jaeger Silk -langasta olevan boleron-hihattimen-pienen jakun-mikälie tästä nyt tuleekaan.

Silkkilanka on liukasta ja aika joustamatonta, mutta toisaalta kyllä myös unelmaisen pehmeää. Minulle on vielä aika arvoitus miltä tämä lopputulos tulee näyttämään, mutta totesin että jos olen hautonut tätä lankaa vuosikausia odottaen täydellistä ohjetta niin ei siitä minulle mitään hupia ole. Nyt  saan ainakin neulomisen ilon ja toivottavasti myös kivan käyttövaatteen kesäksi.Voi tosin olla että keksin rinnalle jonkun kivan pienen projektin. Esimerkiksi saatoin lupailla eräälle viehättävälle nuorelle naiselle kevätmyssyä, mikäli mielessäni ollut lankakerä osoittautuu kehityskeskustelussa tähän suostuvaiseksi.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mihin ensi viikko johtaa!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Sukkia ja päähineitä

Elämänlangalla on neulottu viime päivinä pieniä neuleita. Joelin myssy, jota vilautin viime viikolla valmistui, ja siitä tuli kiva.

Lämpötilatkin alkavat olla sopivasti sen verran keväiset, että ohuesta sukkalangasta neulottua myssyä on kivempi käyttää kuin paksusta villalangasta tehtyä.

Joelin myssystä jäi tietysti lankaa tähteeksi. Vyyhdistä oli jäljellä alle puolet, joten lähdin seuraavaksi tekemään pienempää päähinettä.

Tässä malliksi suostui Nea, vaikka pitsimyssy on oikeasti hänelle vähän pieni. Asettelimme hatun hauskasti vinoon ja sitten Nea poseerasi niin, että ei näy että toinen korva on kokonaan paljaana. Myssyn varsinainen tuleva omistaja on vasta viiden vanha, joten hänen pitäisi kyllä saada tällä molemmat korvat suojattua.

Myssyjen jälkeen olen neulonut klassista kaurapuuronväristä seiskaveikkasukkaa:

Tämä yksilö on itse asiassa jo ehtinyt valmiiksi ja parin toinen sukka on puikoilla. Nämä lämmittävät pian Teemun varpaita, itselleni Nallenkin paksuinen sukka on tyypillisesti liian paksu. Minulla on toki tekeillä myös seuraavat Wollmeise-polvisukat itselleni, mutta kevät koittaa joten parin kuukauden päästä varmaan taas luovun sukista kokonaan.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Vitkastelua

Elämänlangalla on tällä viikolla odoteltu päättelykeijun saapumista. Koiran villapaita on nyt valmis, mutta jostain kumman syystä kukaan ei ole päätellyt langanpäitä.

Siitä tuli loppujen lopuksi aika kiva! Lankana tässä siis ihan seiskaveikkaa, ja malli on ottanut vaikutteita Novitan ohjeesta, paitsi että sitten mittoja on katsottu saamastani koirarotuspesifistä vaatetaulukosta, ja muutenkin valmiin neuleen suhde ohjeeseen on vähän sama kuin TV-elokuvan suhde todellisuuteen jos se "perustuu tositapahtumiin". Vähän tietysti jänskättää miten tällainen vaate toimii kun en ole koskaan aiemmin tehnyt, mutta eiköhän siitä joskus tulevaisuudessa saa sitten nähdä kuvia.

Sitä päättelykeijua odotellessa täällä onkin sitten aloitettu uusia töitä ja jatkettu vanhoja. Tuo kaurapuuronvärinen sukka on seiskaveikkaa, jota oli ostettu koiran puseron raitoja varten. Tuossa päivänä muutamana Teemu etsi villasukkia eikä löytänyt ainuttakaan paria (koska näemmä neulojan miehellä ei ole sukkia), joten aloitin sitten sukat hänelle. Itselleni seiskaveikka on sukkiin ihan liian paksua, mutta Teemulla on paljon viluisemmat varpaat kuin minulla.

Tummansininen möykky kuvassa etualalla on uusi myssy Joelille, kun pakkasilla neulottu hassu hattu alkaa näin kevätsäillä olla ihan liian lämmin. Ostin jo aikaa sitten käydessäni tutustumiskäynnillä Snurressa vyyhdin Cascaden Heritage Silkiä ihan Joelia ajatellen, mutta tarve aktualisoitui vasta nyt. Tämä myös selittää epätyypillisen sinisen sävyn - minähän olen vakaasti sitä mieltä että siniset neuleet ovat epäonnisia, mutta Joel pitää sinisestä.

Valkoinen työ puolestaan on pakastimesta löytynyt silkkihihatin itselleni. Myssyn pyöröpuikko nimittäin katkesi eilen tapaturmaisesti ja kaivelin mm. pakastinta josko löytäisin oikeankokoisen korvaavan puikon. Oikeankokoinen puikko on kiinni tuossa valkoisessa neuleessa, josta ei muuten ole minkäänlaisia muistiinpanoja missään. Kuka sellaisia tarvitsee? Nyt siis jatkan tuotakin (onneksi pintaneule on selkeä ja osaan jatkaa ilman ruutupiirrosta ja muistiinpanoja) ja katson mitä siitä tulee.

Niin, ja pilkottaahan tuolla kaiken muun alla pöllöpussukkani, jossa matkustaa reissusukka. Että ei täällä keskeneräisistä töistä ole pulaa. Oikeasti valmistuneet neuleet ovatkin sitten ihan eri asia.

Näin Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikoksi valmistuu toivottavasti vähintään tuo myssy, sillä sääennusteet lupaavat lämpenevää näin kevään kunniaksi.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Neulekirkossa

Elämänlangalla koettiin viikonloppuna ihan uusi neulekokemus, kun kävin Karakappelissa neulekirkossa. Olin jo aiemmin nähnyt uutisia neulekirkoista pitkin maata ja miettinyt että olisi hauska jos täälläkin olisi, ja sitten kun järjestämässä oli tuttuja päädyin osallistumaan esirukouksen kirjoittamiseen.

Karakappeli oli muuten erittäin kaunis kirkkotila, suosittelen vierailemaan jos liikutte Espoossa. Oli ilahduttavaa ja jotenkin kovin rauhoittavaa kuunnella vaimeaa puikkojen kilinää saarnan taustalla ja hauskaa nähdä, kuinka kori täyttyi länkakolehdista hyväntekeväisyyskäsityöpiirille. Moni neuloi messun aikana jotain hyväntekeväisyysprojektia - minulla oli työn alla ihan oma sukka. En tosin ehtinyt ihan koko aikaa neuloa, kun minulla oli kirkossa mukana Joel, jonka kanssa välillä selailtiin uskonnonkirjaa ja katsottiin missä kohtaa jumalanpalvelusta ollaan menossa. Viime viikolla kävi ilmi, että lapsella on tällä viikolla tulossa uskonnonkoe jossa pääaiheena on jumalanpalvelus, ja kun olin jo valmiiksi sopinut meneväni kirkkoon sunnuntaina ilmoitin, että tässä on käytännön oppimiskokemuksen paikka. Jälkikasvu ei vaikuttanut kokemuksesta mitenkään traumatisoituneelta.

Neulomisen lisäksi viikonloppuna on harrastettu myös ruuanlaittoa. Meillä on pidempään ollut ajatuksena tehdä kasvispäivällinen, ja lauantaina toteutimme sitten idean suorastaan vegaaniversiona - italialaiseen henkeen.

Ruoka oli erinomaisen hyvää ja sitä oli todellakin tarpeeksi. Itse olin erityisen tyytyväinen hyvin onnistuneeseen ciabattaan, jota pitää tehdä toistekin. Moni ruuista oli peräisin Chocochilin Vegaanin keittiössä -kirjasta tai blogista. Suosittele lämpimästi tutustumaan, nämä ruuat maistuvat loistavasti sekasyöjällekin.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Bubbling under, sunnuntai-illan keskustelu: "Jos olisit sen kokoinen koira jolle sopii tällanen villapaita, niin riittäiskö tää kaulus auki käännettynä sun korvien yli?" Koiran puserokin siis etenee edelleen kaikkien muiden touhujen parissa, ja toivon että saan sen valmiina näytille ensi viikolla.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Välipalaneule

Elämänlangalla neulottiin viime viikolla pikaista välipalaneuletta, joka ehti kuin ehtikin valmiiksi Ullan ohjedeadlineen mennessä!

Kaikki alkoi Lankamaailmasta, jossa olimme Ullan päätoimittaja Karoliinan kanssa käymässä juttelemassa tulevasta neuletapahtumasta. Muuten, etsimme edelleen emäntiä/isäntiä erityisesti Oulun tapahtumaan 8.4., laittakaa rohkeasti sähköpostia ulla@ullaneule.net jos voisitte auttaa! Joka tapauksessa tarttuihan sieltä mukaan vähän lankaakin; nuo kelta-oranssi-vihreänkirjavat kerät sponssilankana Ullaa varten.

Aloitin heti huivin, joka reissasi seuraavat päivät ahkerasti mukanani joka paikkaan.


Loppuviikosta muoto alkoi jo löytyä.

Ja lauantaina huivi näytti jo tältä, valmiina päättelyyn ja muotoiluun. Varsinaiset ohjekuvat saatiin otettua sunnuntaina ja ohje lähti Ullaan ihan hyvissä ajoin deadlinepäivän puolella.

Ensi viikolla Elämänlangalla palataan sitten normaaliin neulejärjestykseen, kun koiran villapaitakin toivottavasti etenee valmiiksi asti!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Koiria, hamstereita ja lampaita

Elämänlangalla vietetään eläinpainotteista viikkoa. Koiran villapaita etenee, vaikkei vielä ihan valmis olekaan:

Vielä vähän matkaa pitää kaventaa kohti kaula-aukkoa, sitten voi neuloa jonkinlaisen kauluksen. Minulla on vähän hutero mielikuva siitä, minkä muotoinen eläin koira on, mutta ehkä kuvia katselemalla pääsee jonkinlaiseen lopputulokseen! Koko on ainakin muodostumassa suhteellisen oikeaksi.

Ettei neulottava pääsisi loppumaan kesken, kävin tänään kyläilemässä Lankamaailmassa, ja eihän sieltä nyt ilman tuliaisia pois päässyt.

Pussista kurkistelevat vaaleanpuna- ja violettisävyiset kerät menivät Nean käyttöön, koska kyllähän lapsenkin lankahamsterismia pitää tukea. Taustalla oleva enimmäkseen oranssinsävyinen paksu sukkalanka oli ihan heräteostos, ja nuo kaksi etualalla olevaa enimmäkseen keltavihreää kerää tulevat kaulahuivikokeiluun - nyt kun hyvissä ajoin alle viikkoa ennen deadlinea totesin että Ullaan voisi sittenkin ehkä neuloa jotain.

Lankamaailman vierailuun liittyen Ulla-lammas tarvitsee sinua:


Ulla-lampaalla on tällainen viesti: "Hei neuloja! Asutko Turussa, Tampereella tai Oulussa? Voisitko auttaa Ullaa 8.4.? Järjestämme Ulla-päivän yhteistyössä Lankamaailman kanssa ja tarvitsemme muutamia emäntiä tai isäntiä paikallisiin neuletapahtumiin. Ota yhteyttä ulla@ullaneule.net niin kerromme lisää." Turussa meillä on jo kiinostuneita emäntiä, mutta Tampereella ollaan vasta tiedusteluasteella ja Oulusta Ullan osoitteeseen ei ole tullut vielä yhtään yhteydenottoa. Ilahduttakaa Ulla-lammasta ja ilmoittautukaa mukaan!

Näissä eläimellisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Ja ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Raitoja

Elämänlangalla on vietetty viime aikoina raidallisia päiviä. Kotisohvalla on tekeillä minulle aivan uudenlainen neuletyö, eli koiran villapaita. Pitkästä aikaa käytössä on myös perinteinen Seiskaveikka.

Käytän harvemmin neuleissa värejä, mutta nyt oli toiveissa saada paitaan raitoja. Päädyin sommittelemaan symmetrisen raitaryhmän oranssinkeltaisesta ja kaurapuuronvärisestä langasta; kolmen, viiden ja yhdeksän kerroksen levyiset raidat, jotka jatkuvat tästä vielä uusilla viiden ja kolmen kerroksen raidoilla jahka ehdin neuloa niin pitkälle. Vihreät väriraidat ovat aina kolmen kerroksen levyiset. Minulle on vielä epäselvää miten muotoilen kaula-aukon ja kauluksen, mutta eiköhän sekin selviä työn edetessä. Sain koiran paitaa toivoneelta ystävältä kuvan, johon on merkitty rodun mittasuhteet ja improvisoin sitten niiden pohjalta. Olen pohjannut työn löyhästi tähän Novitan ohjeeseen, mutta lopputulos on tosiaan kyllä vähän samanlaista sukua ohjeelle kuin amerikkalaisen TV-draaman "perustuu tositapahtumiin" on sukua totuudelle. Toivon, että voin ensi viikolla esitellä valmiin työn.

Valmiita ja paljon vaivattomampia raitoja on Wollmeisen sukkalangassa. Tämä väri on nimeltään Gazpacho, ja tulossa on taas uusi pari polvisukkia minulle. Sukkapari kävi katsomassa amerikkalaista jalkapalloa, kun brittiläinen Birmingham Lions kävi pelaamassa treenimatsin Helsinki Wolverinesin naisten joukkuetta vastaan.

Tilasin myös uutta sukkalankaa Wollmeiselta, kun eräs naapurin nuori neiti ihastui Nean pitkiin sukkiin ja toivoi itselleen samanlaisia. Koska neidillä on syntymäpäivät vasta elokuussa totesin että voin ihan mieluusti tehdä toisen pitkän sukkaparin kesäneuleena, mutta langan tilasin välittömästi kun toivoja löysi mieluisen värin.

Näistä siis punasävyinen Aurora on menossa lapsen sukkiin ja keltavihreä Frosch on puolestaan minulle itselleni. Ikävästi huomasin vasta tilauksen tehtyäni, että paljon käyttämäni lyijynharmaat sukat alkavat kulua puhki jo useammasta kohtaa jalkapohjiakin, joten täytyy ehkä jossain vaiheessa tilata vielä lisää lankaa. Mikä harmi!

Tällaisissa värikkäissä tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas lisää neuleita!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Valmista tuli

Kuten viime viikolla jo vähän enteiltiinkin, Nean pitkät sukat valmistuivat.

Sukille onkin ollut käyttöä, sillä paitsi että melkoisen viimainen pakkanen iski, on neiti ollut edelleen sitkeässä flunssassa. Lämpö tekee siis hyvää. Mitään huolestuttavaa ei onneksi lääkärissä löytynyt, onhan vain harvinaisen kovassa istuva köhä ja pieni lämpöily.

Kotona Nea onkin sitten tosiaan päässyt viettämään mallin glamoröösiä elämää, kuten tässä alla olevassa kuvassa:

"Istu siinä rennon näkösesti. Hyvä. Ja nyt sitten nostat tota polvea ja käännät varpaita vähän eteenpäin ja pidät sen rennon tunteen, mutta älä nojaa sitä kantapäätä lattiaan.", sanoo neulojaäiti. Lapsi puristaa vatsalihakset täristen hampaita irveen, että saa jalkaansa kannateltua "rennosti" kunnes kuva on otettu.

Jostain kumman syystä meillä ei lasten unelma-ammateissa ole valokuvamallin ura. Mistähän mahtaa johtua?

Seuraavia pitkiä sukkia lupailin naapurin tytölle syntymäpäivälahjaksi, tosin vasta loppukesästä/alkusyksystä. Sitä ennen ehdin neuloa ainakin sen koiran villapaidan, josta oli viime viikolla puhe, ja saatoinpa luvata tehdä myös yhdet sormikkaat tai kynsikkäätkin. Katsotaan, mitä näistä ensi viikon Elämänlankaa tuo tullessaan!

maanantai 30. tammikuuta 2017

Varsoja ja muita eläimiä

Elämänlangalla on neulottu reippaasti pitkiä sukkia, joten Nea saa sukat vielä tällä viikolla käyttöönsä. Edistyskuvaa ottaessani totesin, että meillä ollaan kyllä ihan selvästi nyt teini-iän varsavaiheessa. Muutama kuukausi vielä, niin se teini-ikä alkaa virallisestikin, kun neidillä tulee 13 vuotta kesällä täyteen.

Kunhan nämä pitkät varsankoivet saan lämmitettyä, niin sitten olisi seuraavana listalla vähän pienempi eläin: lupauduin neulomaan koiran villapaidan. En ole koskaan sellaista tehnyt, mutta ohjeita olen kyllä lukenut. Ei se varmaan mahdottoman vaikeaa voi olla!

Paidan pääväriksi tulee tummanvihreä, ja sitten kehittelen jonkinlaisen raitakuvion noista kaurapuurosta ja leijonankeltaisesta. Katsotaan, millainen lopputuloksesta tulee.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikolla tapahtuu!


maanantai 23. tammikuuta 2017

Pitkiä sukkia

Elämänlangalla on harrastettu ahkeraa sukanneulontaa, jotta Nean pitkät sukat valmistuisivat niin että talvea on vielä jäljellä, ja ennen kuin iskee taas joku esiteinin kasvuspurtti.

Tässä vaiheessa ensimmäinen sukka on valmis ja toinen jo pitkälti yli polven, ja on selvää että Nean ylipolvensukkapariin menee vähemmän lankaa kuin minulla itselläni menee polvisukkiin. Ilmankos työ tuntuu etenevän nopeammin kuin nuo Wollmeise-sukat yleensä.

Näistä sukista ei ole tulossa ohjetta, koska ihmisten koivet ovat niin pahuksen eri malliset. Aloitin 96 silmukalla (noin vertailun vuoksi minun polvisukissani on samalla langalla 124 silmukkaa pohkeen kohdalla) ja neuloin  alkuun samanlaisen taitteen kuin Muhkean pohkeen polvisukissa.

Kuten kuvasta näkyy, Nean sääri on aika siro ja tasaisesti kapeneva, joten neuloin alkuun vain muutaman sentin verran sileää ja sitten aloin kaventaa sukan takana joka 11. krs eli minun käsialallani noin tuuman välein, kunnes pääsin 64 silmukkaan. Nilkka ja jalkaterä on sitten neulottu sillä silmukkamäärällä.

Minulla oli kätevästi malli kotona koko viime viikon, kun Nea onnistui kehittämään itselleen sitkeän flunssan. Torstai-iltaan mennessä käynnissä oli jo kerjäyskampanja että eikö nyt kuitenkin saisi mennä kouluun, kun mökkihöperyys alkoi iskea. Onneksi viikonloppu auttoi - tosin nyt se  flunssanpoikanen on sitten minulla, onneksi ei laisinkaan niin pahana kuin lapsella. Pidin tänään etäpäivän, ja huomenna olisi tarkoitus olla aamulla reipas ja pirteä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla - katsotaan pääsisikö sukkapari valmiiksi asti ensi viikon Elämänlangalle.