maanantai 30. tammikuuta 2017

Varsoja ja muita eläimiä

Elämänlangalla on neulottu reippaasti pitkiä sukkia, joten Nea saa sukat vielä tällä viikolla käyttöönsä. Edistyskuvaa ottaessani totesin, että meillä ollaan kyllä ihan selvästi nyt teini-iän varsavaiheessa. Muutama kuukausi vielä, niin se teini-ikä alkaa virallisestikin, kun neidillä tulee 13 vuotta kesällä täyteen.

Kunhan nämä pitkät varsankoivet saan lämmitettyä, niin sitten olisi seuraavana listalla vähän pienempi eläin: lupauduin neulomaan koiran villapaidan. En ole koskaan sellaista tehnyt, mutta ohjeita olen kyllä lukenut. Ei se varmaan mahdottoman vaikeaa voi olla!

Paidan pääväriksi tulee tummanvihreä, ja sitten kehittelen jonkinlaisen raitakuvion noista kaurapuurosta ja leijonankeltaisesta. Katsotaan, millainen lopputuloksesta tulee.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikolla tapahtuu!


maanantai 23. tammikuuta 2017

Pitkiä sukkia

Elämänlangalla on harrastettu ahkeraa sukanneulontaa, jotta Nean pitkät sukat valmistuisivat niin että talvea on vielä jäljellä, ja ennen kuin iskee taas joku esiteinin kasvuspurtti.

Tässä vaiheessa ensimmäinen sukka on valmis ja toinen jo pitkälti yli polven, ja on selvää että Nean ylipolvensukkapariin menee vähemmän lankaa kuin minulla itselläni menee polvisukkiin. Ilmankos työ tuntuu etenevän nopeammin kuin nuo Wollmeise-sukat yleensä.

Näistä sukista ei ole tulossa ohjetta, koska ihmisten koivet ovat niin pahuksen eri malliset. Aloitin 96 silmukalla (noin vertailun vuoksi minun polvisukissani on samalla langalla 124 silmukkaa pohkeen kohdalla) ja neuloin  alkuun samanlaisen taitteen kuin Muhkean pohkeen polvisukissa.

Kuten kuvasta näkyy, Nean sääri on aika siro ja tasaisesti kapeneva, joten neuloin alkuun vain muutaman sentin verran sileää ja sitten aloin kaventaa sukan takana joka 11. krs eli minun käsialallani noin tuuman välein, kunnes pääsin 64 silmukkaan. Nilkka ja jalkaterä on sitten neulottu sillä silmukkamäärällä.

Minulla oli kätevästi malli kotona koko viime viikon, kun Nea onnistui kehittämään itselleen sitkeän flunssan. Torstai-iltaan mennessä käynnissä oli jo kerjäyskampanja että eikö nyt kuitenkin saisi mennä kouluun, kun mökkihöperyys alkoi iskea. Onneksi viikonloppu auttoi - tosin nyt se  flunssanpoikanen on sitten minulla, onneksi ei laisinkaan niin pahana kuin lapsella. Pidin tänään etäpäivän, ja huomenna olisi tarkoitus olla aamulla reipas ja pirteä.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla - katsotaan pääsisikö sukkapari valmiiksi asti ensi viikon Elämänlangalle.

maanantai 16. tammikuuta 2017

On armas mulle aallon tie

Elämänlangalla vietettiin viikonloppuna vuorokausi aalloilla jokavuotisella Folklandia -risteilyllä. En yleensä lainkaan pidä risteilyistä, mutta Folklandia on ihan eri asia - koko laiva on varattu kansanmusiikkiväelle, joten tunnelma on hyvä ja ärsyttävää humalaista riehumista ihan minimaalisesti verrattuna mihin tahansa tavalliseen risteilyyn.

Nappasin instagramin puolelle videon, kun reippaammat tanssijat menivät Perinnearkun hallituspelimannien tahtiin polkkaa. Itse olen jo vuosia sitten todennut, että minä en tanssi polkkaa koska jalat ovat liian hitaat, pomppua liian vähän ja kropassa liikaa sellaisia osia, jotka yrittävät tytistä eri suuntiin, mutta hauskahan sitä on katsella.




Tanssimisen asemesta vietin valtaosan risteilystä musiikkia kuunnellen ja neuloen. Mukana oli luonnollisesti reissusukka. Jotta sain viime viikolla viedyt polvisukkani takaisin Nealta, lupasin hänelle omat ja sopivasti mittojen mukaan tehdyt ylipolvensukat. Sukanvarsi etenee muuten huikean nopeasti jos tekee 12-vuotiaan hoikkaan sääreen sopivaa!

Sukan lankana on Wollmeise Twin, värinä Allegria. Taustalla soittaa Teho, joka oli minulle risteilyn selvästi huippukeikkoja.

Paluu kotimaan kamaralle muuttui haikeaksi, kun kuulin, että ollessani poissa aallot olivat vieneet ystävän ja yliopistoaikaisen työtoverin. Kun viimeisimmistä ajoistani yliopistoduunarina alkaa nyt olla 13 vuotta ja moni vanhemmista kollegoista on vuosien mittaan siirtynyt eläkkeelle, on ihan ymmärrettävää että suru-uutisiakin tulee, mutta Heikille tuli lähtö onnettomuudessa aivan liian varhain. Vielä olisi ollut seurapuheita pidettävänä ja teräviä blogikirjoituksia kirjoitettavana.

Näissä vaihtelevissa tunnelmissa siis Elämänlangalla kohti uutta viikkoa. Huomenna takaisin työn touhuun - tänään olen neulonut sukanvartta edelleen tai uudelleen flunssaisen lapsen kaverina. Ensi viikolla nähdään varmaan ainakin yksi valmis sukka.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Pakkasta!

Elämänlangalla tervehdittiin loppiaisviikon Siperian pakkasrintamaa ristiriitaisin tunnelmin. En ole erityisemmin kovien pakkasten ystävä, mutta toisaalta kylmät kelit ovat tietysti neulojan unelmasäitä.

Sain joulun alla työnantajaltani joululahjaksi paksua villalankaa, josta aloittelin jo silloin pientä ponchoa. Kun katsoin uuden vuoden tietämillä sääennusteita totesin, että nyt on neulottava vauhdilla.

Keskiviikkona kävin kaupungilla kamalassa viimassa ja päätin, että torstaina en pistä nenääni ulos ennen kuin poncho on valmis. Se valmistui juuri ennen kuin oli pakko lähteä liikkeelle, ja totesin että kastelu ja muotoilu saa odottaa tähän viikkoon kun lämpötila nousee lähemmäs nollaa.

Minulla oli lankaa viisi vyyhtiä, josta ponchoon kului noin neljä ja puoli. Viimeiset grammat päätin käyttää hassuun hattuun:


Olin kyllä ajatellut pitää hatun ihan itse, mutta kokeilin sitä Joelin päähän, enkä saanut sitä enää takaisin. Kai tässä sitten vain pitää olla tyytyväinen siihen, että lapset pitävät neuleista.

Pipo ja poncho ovatkin sitten saman tien vuoden ensimmäiset valmistuneet neuletyöt, eli pääsin tässä neulevuodesa hyvään alkuun!

Minulta meni yksi pari polvisukkiakin, kun Nea on flunssaisena ollut vähän viluinen. Koska 12-vuotiaan hoikan lapsen reisi on kapeampi kuin minun pohkeeni, näppärä jälkikasvu improvisoi itselleen sukkanauhat pyykkinipsuista ja villalangasta. Totesin, että seuraavat Wollmeise-vyyhdit täytyy varmaan uhrata omiin sukkiin Nealle, jos vaikka sitten saisin omat sukkani takaisin.

Näissä viileissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, millaisia neuleita ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Hyvää uutta neulevuotta!

Elämänlankaa toivottaa kaikille lukijoille hyvää uutta neulevuotta! Täällä vuosi vaihtui leppoisasti neuloen töistä joululahjaksi saadusta paksusta villalangasta pientä ponchoa - tai tosi isoa kauluria, riippuen siitä miten pitkälle lanka riittää. Tarkoituksena on saada käyttöön yksi kerros lisää, jolla lämmittää hartioita ja kaulaa pakkaspäivinä. Kuvia ei ole, sillä tässä vaiheessa työ on vain tummanruskea mytty puikoilla. Vähän jännittää, että tuleeko lopputuloksesta sen näköinen kuin kuvittelen.

Tällä ovelalla aasinsillalla päästään päättyneen vuoden omaan lempineuleeseeni. Se on Shaela:
Shaelasta tuli lämmin, kaunis ja juuri sellainen kuin suunnittelinkin. Onnistuin sommittelemaan palmikot tasapainoisesti ja kuluttamaan käytettävissä olevan langan melkein kokonaan. Monin tavoin onnistunut neuletyö siis!

Muuten tämä neulevuosi kului valtaosin sukkien parissa.

Tarkemmin sanottuna Kantapään kautta -sukkakirjan tekoprosessissa. Ravelryn projektisivuni on autio ja tyhjä, koska en tullut prosessin aikana lisänneeksi aloitettuja sukkia sinne, enkä jälkikäteen ole saanut aikaiseksi.

Sukkien lisäksi neuleaikaa kului kirjaprojektissa paljon tekniikkakuvien valmistelussa, sillä neuloin kärki- ja kantapäälukuihin kaikki mallikappaleet. Aikaa siis meni usean sukkaparin verran, mutta tuloksena ei ollut yhtään kokonaista sukkaa. Tai olihan yksi, jota käytettiin "tämä on villasukka" -mallikuvassa:

Tälle ei tosin tehty paria, koska tarkoituksena oli vain osoittaa villasukan osat.

Kantapään kautta on saanut hyvän vastaanoton ja sitä kuulemma meni joulumyynnissä ihan mukavasti, mutta painosta on edelleen jäljellä. Tämä on mainos: mene ja osta sinäkin omasi! Tosin täytyy sanoa, että kannatan lämpimästi myös neulekirjojen lainaamista kirjastosta. Tehkää lähikirjastoonne aineistopyyntö ja hyödyntäkää sitten kirjastoa ahkerasti, sekin ilahduttaa kirjailijoita ja kääntäjiä.

Alkaneen vuoden neulesuunnitelmat ovat muuten vielä täysin auki, mutta kuten marraskuussa kerroin minut valittiin Ullaa julkaisevan Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n puheenjohtajaksi. Olen siis varautunut käyttämään jonkin verran neuleajastani siihen, että taustayhdistys pyörii ja Ulla pysyy edelleen verkossa meidän suomalaisten neulojien ilona. Ihan lähipäivinä ne lukijat, jotka ovat SVNY:n jäseniä, saavat sähköpostiinsa tämän vuoden jäsenmaksulaskun sekä kirjoittamani jäsenkirjeen, jossa kutsutaan mukaan toimintaan. Erityisesti Ullan toimituskunnassa kaivataan tekijöitä, mutta muutakin neuleaiheista puuhaa koitetaan tänä vuonna järjestää!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla suunnataan alkavaan neulevuoteen. Katsotaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan!