maanantai 26. helmikuuta 2018

Kokeellista neulontaa

Elämänlangalla on pidetty vähän taukoa maailmanloppuun valmistautumisesta, koska takavasemmalta ilmaantui kiinnostava kokeellinen neuleprojekti.

Tähän mennessä siitä on näyttää lähinnä reikiä:

Lisäksi totesin, että intarsian neulominen muuttuu paljon helpommaksi, kun tarkoitus on saada aikaiseksi rähjäisen ja reikäisen näköinen lopputulos:

Seuraavaksi pitäisi varmaan keksiä, mitä teen puuvillaisella haalistuneen tummanharmaalla nauhalangalla ja sitten toisaalta yhdistelmällä jossa toisessa langassa on glitteriä ja toisessa paljetteja. Varsinkin jälkimmäisen purkaminen on varmaan helvetillistä hommaa, joten lienee parasta saada priimaa aikaiseksi ensimmäisellä yrityksellä.

Katsotaan, onko jo ensi viikolla jotain esitellä tämän tiimoilta, vai liikutaanko silloin taas jossain aivan muualla.


maanantai 19. helmikuuta 2018

Vaatteidentuhoamistalkoot

Elämänlangalla on neulomisen lisäksi harrastettu aktiivisesti vaatteiden tuhoamista huhtikuussa olevaa larppia varten. Tarkoituksena olisi, että hahmot pelissä näyttäisivät siltä, että ovat asuneet 13 vuotta maan alla.

Hahmoni Rebecka Rhodes alkaa vähitellen muotoutua. Tässä on kuva asukokonaisuudesta ennen projektia tehdä vaatteista kuluneiden ja käytettyjen näköisiä.

Lauantaina peitimme olohuoneen lattian remonttipaperilla ja suojasimme kylpyhuoneen seinät muovilla ja sanomalehdillä. Hyvä määrä eri näköisiä vaatteita pääsi käsittelyyn mm. kaliumpermanganaatilla ja kloriitilla. Tulokset olivat vaihtelevia: osa vaatteista sai erittäin hienon kuluneen pinnan osalle taas ei tapahtunut mitään.
Minun hameeseeni kaliumpermanganaatti poltti oikein tyylikkään kemikaalipolttoreiän. Epäilen, että sitä täytyy ehkä jopa parsia hieman, koska kuidut hapertuivat yli odotusten.
Housuihini ei puolestaan tähän mennessä ole pystynyt mikään kemikaali, valkaisuaine, öljy tahi tässä kuvassa nyt esimerkkinä kuuma kahvi. Housujen lahkeet on käsitelty kauttaaltaan hiekkapaperilla eli kuitujen pinta on rikottu, mutta toistaiseksi tulos on pyöreä nolla. Joudumme siis seuraavaksi turvautumaan kangasväreihin - olettaen, että edes suoraan maalaamalla tehdyt väritykset jäävät kiinni näihin.

Tässä vielä hahmon kasvokuva, jonka latasin pelin sisäiseen tietokantaan, eli siitä tulee tavallaan henkilökorttikuva. Selfiekamera tekee suurisilmäisen näköiseksi, mutta onneksi myös korostaa kauniisti silmien alla olevia mustia varjoja.
Becka Rhodesin maailmanlopunjälkeisen elämän selviytymistaito on neulominen, joten neuleet ovat vahvasti osa asua. Peliasusta tulee varmasti tarkempia kuvia sitten, kun vaatteiden valmisteluprosessi alkaa olla enemmän loppusuoralla. Kovin paljon muuta täällä ei välttämättä lähiaikoina neulotakaan!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan!




maanantai 12. helmikuuta 2018

Pusero!

Neulekoneella neulominen on paljon nopeampaa kuin käsin. Niinpä langat, joita esittelin pari viikkoa sitten ehtivät jo muuttua puseron kappaleiksi.

Isä tosiaan kaivoi neulekoneensa naftaliinista ja pyöräytti minulle nämä palat. Epäilen, että minulla meni saumojen ompeluun enemmän aikaa kuin isällä palojen neulomiseen. Totesinkin tässä, että siitä on varmaan kohta 30 vuotta aikaa kun sain viimeksi hämmästyttää kavereita kertomalla, että neuleeni on isän tekemä. Kun 80-luvulla kävin ala-astetta, oli koneneulominen muotia, ja minulla oli esimerkiksi isän tekemiä nimipipoja.

Vietin pari iltaa ommellen saumoja, ja pian pusero oli kaulusta vaille valmis.

Alkuperäisissä paloissa on myös tuubikaulus, mutta päädyin lopulta siihen, että se on liian ahdas ollakseen tarpeeksi mukava päiväkausien käyttöön. Kaivelin jo hihansuita varten pari vihreän sukkalangan jämää, joten poimin sitten toisella niistä saman tien pääntieltä silmukat ja katson, millaisen pääntien viimeistelyn nyt tähän keksisin. Lauantaihin mennessä pitäisi koittaa saada valmista, koska silloin meillä on ohjelmassa vaatteiden tuhoamista postapokalyptisen näköiseksi. Tästä syystä pusero on koneella eikä käsin neulottu - tämän kokoisen paidan tekeminen ohuesta langasta olisi vienyt kuukausia, kun taas koneella kappaleet syntyivät muutamassa tunnissa. Isä oli jopa ystävällisesti jättänyt minulle korjaamatta muutaman pudonneen silmukan valmiiksi, joten pääsin jo vähän aloittamaan tuhoamista samalla kun yhdistin kappaleita.

Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Ensi viikolla jatkamme luultavasti larppiasusteiden parissa!


tiistai 6. helmikuuta 2018

Tiistai on jälleen uusi maanantai

Elämänlangalla ollaan edelleen hengissä, vaikka maanantaina unohdin taas että on maanantai. Tällä kertaa syytän penkkiurheilua: sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pelattiin Super Bowl, ja aamuviiteen valvominen sekoittaa vuorokausirytmin pahemman kerran.

Viime viikon suurena saavutuksena voin kertoa, että jätimme Sukka-aapisen materiaalit kustantajan käsiin. Kustannuspäällikön oikolukukierros tuli takaisin melko vähäisin merkinnöin, ja tänään saimme viestin, että materiaali on mennyt taittoon. Jos kaikki menee hyvin, saamme siis taittoversion katsottavaksi ja kommentoitavaksi pian, ehkä jopa viikonlopuksi.

Tämä kirja on tosiaan kirjoitettu aivan aloittelijalle, eli ensimmäistä kertaa pääsin kirjoittamaan ohjeita silmukoiden luomisesta ja oikean ja nurjan neulomisesta lähtien. Toiveena on, että tästä olisi hyötyä aloittelijoiden lisäksi esimerkiksi käsityönopettajille ja vaikkapa erilaisten kerhojen vetäjille.

Vienona pyyntönä esitän, että jos koet tämän kirjan tarpeelliseksi mutta et halua ostaa sitä kotiin, niin tee aineistopyyntö lähikirjastoosi! Vaikka olenkin itse kirjahamsteri ja haluan yleensä omistaa kaikki kirjat itse, niin kannustan silti lämpimästi myös kirjastojen käyttöön. Kirjailijat saavat pienen korvauksen siitä, että teoksia lainataan, ja lisäksi kirjastoissa tietysti kirjat pysyvät saatavilla paljon pidempään kuin kirjakaupoissa, joissa kierto on tätä nykyä todella nopeaa. Kirjakauppoihin Sukka-aapisen pitäisi päätyä jo ensi kuussa, kun nyt näemmä ollaan näin hyvin aikataulussa.

Näissä kirjallisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Ensi viikolla luulen, että puuhanurkassa on lisää valmistautumista maailmanlopun larppaamiseen.